Vihdoin!

No siis niin. Vasta tai vihta, mutta eipä ole tässä pitkään aikaan ollut juuri (uutta) kirjoitettavaa tai aikaa istua koneella runoilemassa iltaisin. Syytetään siitä nyt sitten vaikka esimerkiksi kahden viikon reissua. Jonka aikana muuten join ihan hämmästyttävän vähän kahvia. Suosivat, omituiset ihmiset, tuolla Karibian suunnalla mukamas teetä. Vaikka about maailman parhaat kaffet kasvavat ihan nurkilla. Oikeasti, lievä shokkireaktio oli käydä paikallisessa supermarketissa havaitsemassa, että kahvihyllyssä oli etupäässä pikakahvijauhetta. Heikkoa on ollut kyllä täällä kotimaassakin, ei ole usein joutanut kahvittelemaan. Eikä liene enää mikään uutinen todeta, että Aleksi 13:sta yläkerran Factorystä saa edelleen aika kehnoa lattea.

Mutta asiaan. Aikani olen siitä huonosta työpaikkakahvista täällä(kin) kitissyt. Vaihdettuani istumapaikkaa kuulin huhuja rakennukseen majoittuneesta espressokoneesta. Jep, todistettavasti sellainen oli - ja meni. Tuhmat konsultit veivät masiinansa mukanaan lähtiessään. Ihmeellistä itsekkyyttä! Hätäratkaisuna ostin vuoden alussa edes parempaa teetä Caffista . Ei oikeastaan huono ratkaisu, koska siinä uudessa istumapaikassa oli hiton kylmä. Sanon oli, koska nyt kevätaurinko alkaa jo lämmittää aika mukavasti ikkunan takana. Synkät talvikuukaudet kuitenkin mentiin huivi harteilla, kynsikkäät käsissä ja noin viidellä teemukillisella/päivä.

Mutta nyt siis kevättä on ilmassa, ja viikonlopun brunssi johdatti minut paitsi ihanaisten suklaaherkkujen äärelle Chjokoon , myös Creman ohitse. Eihän sen ohi voinut kulkea poikkeamatta sisään, ja niinpä työpöydälläni nyt vihdoinkin kiiltelee se ihanainen pressopannu, josta jo syksyllä haaveilin. Seuranaan purkillinen tuoretta Lucaffén Mr. Exclusivea.

Ja voi pojat. Kyllä nyt taas pienen ihmisen kelpaa. Oli ehkä noin 9,9 kertaa paremman makuista kuin automaatin sukkahikisumppi, jota olen kyllä lakannut juomasta (paitsi äärimmäisessä hädässä) jo aikaa sitten. Odottelen kateellisten kollegoiden kerääntyvän kuola valuen työpisteeni lähelle hetkenä minä hyvänsä. Jos taas eivät hyvän päälle ymmärrä, kärsikööt vatsahaavansa.

Huono aamukahvi

Melitta BellaCrema Speciale 100% Arabica paahtoasteella 2/5 - Laimeaa huonosti vaahtoavaa tiskivettä, jossa ripaus kahvin kaltaista aromia.

Muun muassa tätä juotetaan asiakkaille kun kahvikone-esittelijät maistattavat koneitten eri tuotoksia. Juhla Moka tai Multa Katriina on sentään aidosti kitkerää ja hampaat irvessä juotavaa.

Tänään oli oma tämänhetkinen suosikkikahvini loppu, joten jouduin käyttämään tätä mitään sanomatonta kahvia espressossani, johon tämä Melitan paahto ei todellakaan sovi. Tästä on varmasti kätevä tehdä Latte macchiato tai Caffè latte Hilgalle ja Peralle.

Lyhyesti: En suosittele.

Kärsimättömyyden kirous ja hätäkahvi

Hiphei! Joulu!

Joulunaika on ilon ja juhlan aika. Iloisesti nauravat lapset ja aikuiset täyttävät ostoskeskukset, kauppatorit ja kauppakadut. Lunta sataa kevyesti pikkupakkasessa ja aurinko paistaa. Kaikkialla on aistittavissa kuinka ilmassa on pientä jännittyneisyyttä. Joulun taikaa ja tonttuja, pukkeja ja pipareita. Joulunaika on rentoutumisen ja kiireen unohtamisen vuoksi yksi vuoden kohokohdista. Näin meille markkinoidaan joulua.

Ja sitten paluu karuun todellisuuteen. Olen työskennellyt neljä vuotta kaupan alalla ja voin kertoa, että viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut jotakin ihmisille. Muutos on pikkuhiljaa hiipinyt kauppoihin ja viimeistään nyt olen huomannut kuinka tietty ihmisryhmä on lisääntynyt. Ennen kaikki odottivat joulua innolla ja odottivat, että voi rentoutua. Nyt joulua juhlitaan hammasta purren koska on pakko ja perinteitä on pakko noudattaa koska se on perinteistä ja perinteistähän ei tingitä.

Lisääntyvä kärsimättömyys tressaa.

Ihmiset tuntuvat olevan nykyään kärsimättömiä ja haluavat kaiken heti ja hänelle itselleen, heti. Mitään väliä ei ole koska mutta kuitenkin heti. Yhtään ei suostuta odottamaan vaikka edellä olisi kolme ihmistä jonossa ja jonotusaika on HIUKEAT viisi (5) minuuttia. VIISI minuuttia ei ehditä odottamaan koska on kiire. Aina on kiire. Minnekään ei ole oikeasti sitten kuitenkaan kiire kun päästään asiakaspalvelijan kanssa juttelemaan koska nyt HÄNTÄ palvellaan ja siitä pitää nauttia. Palvelu on tärkeää ja sen pitää olla hyvää. Huonoa palvelua on jos ei saada tuotetta heti. Huono kauppa kun nenän edestä myydään tuote. Ei saatu heti, pitää odottaa. Kärsimättömyys on nykyajan kirous, joka on todennäköisesti seurausta tästä ABCD -yhteiskunnasta, jonne on viime aikoina yhä enenemässä määrin ilmestynyt jänniä uusia ABCD -luokituksia.

Kaikki pitää saada heti.

En ole ammattilainen väittämään mitään psykoanalyysiä ihmisistä mutta minusta välillä tuntuu, että mitä enemmän ihmisillä on laitteita, sitä tyytymättömämpiä he tuntuvat olevan. Mitä enemmän ihmiset kuluttavat rahaa, sitä onnettomampia kaikki ovat. Mitä enemmän ihmisillä on rahaa, sitä vaikeampaa elämä tuntuu olevan ja sitä enemmän on ongelmia psyykkisesti - enemmän ABCD-ongelmia. Tämäkään ei päde kaikkiin ihmisiin ja tätä ei voi yleistää. Keskustelen päivittäin satojen ihmisten kanssa ja minulla on vain muodostunut tietynlainen kaavio vuosien saatossa. Mitä vanhempi ihminen, sitä helpompi hänen kanssaan on keskustella ja asioida. Tätä ei voida tietenkään yleistää mutta jotenkin omituisesti tämä ilmiö korostuu ääripäissä. Nuoremmat ihmiset eivät jaksa olla hetkeäkään paikoillaan ja kaikki odottelu aika on heille ylitsepääsemättömän vaikeaa ja tuskaista. Puhinaa ja pyörimistä esiintyy jatkuvasti. Eivät kaikki tietenkään ole tällaisia mutta kertaakaan yksikään vanhempi ihminen ei ole käyttäytynyt edellä mainitun nuoremman henkilön tavoin. Poikkeuksia on kuulemma ollut ja varmasti onkin, ei minulla kylläkään ole tullut vielä vastaan. Odotellaan, kyllä sellainen vielä tulee.

Minä pidän vanhemmista ihmisistä asiakkaina, he ovat sympaattisia ja heidän kanssaan on mukava jutella. He ovat aidosti ihmisiä, eivätkä teeskentele tai esitä mitään. He ovat minun henkilökohtainen lempiasiakasryhmäni. Tämän kaiken edellä mainitun parjauksen tarkoituksena oli kertoa kaupan alan työntekijän näkökulmasta nykyajan asiakkaiden luonteesta ja olemuksesta. Yksi ihminen ei voi tehdä kuin empiiristä tutkimusta määrällisenä otantana mutta ovatpa määrät suuria - ainakin jouluna.

Palataanpa tosiaan jouluun ja kahviin, josta tässä blogissa olisi tarkoitus myös kirjoittaa. Minä olen ollut jälleen pyörremyrskyn silmässä, post-apokalyptisen linnakkeen viimeisessä nurkassa töissä koko joulun. Ja sattuneesta syystä täällä on jostain kumman syystä ollut vähän ns. kiirusta ilmassa. Kahvia on nautittu VALTAVASTI mutta siitä ei ole ehditty kirjoittamaan tai oikeastaan edes miettimään yhtään. Ja jälkimmäinen miettimisen puute aiheuttikin kahviholistin pahimman painajaisen: Kahvi loppui eräänä synkkänä ja myrskyisenä aamuyönä! Minä en muistanut ostaa kahvia. Voi surku, häpeä ja hampaiden kiristys!

Kiukkuisen tokkuraisena lähdin kuntosalille läpi tuulen ja tuiskun, samalla manaillen kahvipitoisuuden vähyyttä. Tiesin kyllä, että tätä päästään korjaamaan viimeistään parin tunnin päästä kun saavun työpaikalleni, jossa kahvia löytyy myytäväksi asti. Oi onnea ja auvoa! Parin tunnin suhteellisen väsyneen treenin jälkeen löysin itseni katsomasta kahvikonetta, jossa ammotti tyhjä kahvisäiliö kuin kirouksesta. Manailin itseni liikkeen puolelle etsimään sopivaa kahvia ja mitä näenkään? TÄYSIN TYHJÄT KAHVIHYLLYT! MIKSI!? Missä kahvi!? Missä elämän eliksiirini! Arrgh! Joulu! Kaikki meni!

Ensijärkytyksestä toivuttuani yritin koota mieltäni. Jos olisin kahvi, niin missä lymyilisin? Päättelin, että alakerran taukotiloissa on varmaankin ylimääräistä kahvia. Siellä on aina kahvia. Siellä on hulluja kahviholisteja myös. Ripsakkaa tahtia käyskentelin itseni alakerran kahvikoneen välittömään läheisyyteen manailemaan: Ei kahvia, ei perkele! Eipä ollut täälläkään kahvia.

Yläkerrassa oli eräs mahdollisuus, joka oli käyttämättä. Joulun alla meille saapui Helmut Sachers -kahvia, joka oli petollisen halpaa ollakseen hyvää. Joten minulta jäi nämä kokeilematta. Kukaan myymälähenkilökunnasta ei niitä ollut testannut, joten kukaan ei osannut sanoa olivatko ne minkään makuisia. Hyllyssä näytti olevan koko repertuaari myytävänä SATOJA 250g kahvipapupaketteja kahden (2) euron kappalehintaan - petollisen halpaa, epäilyttävän halpaa, huolestuttavan halpaa. Päätin kuitenkin rohkaista itseni ja testata Espresso version näistä "joulukahveista".

Tasainen ja tylsä janojuoma.

Laitoin itselleni sitten kauan odotetun espressoshotin tulemaan tuplana koska mieli ei ollut enää parhaimmassa terässä. Tuotteen kuvauksessa sanottiin, että tämä kahvi on "aromiltaan rikas ja kermainen ilman karvautta". Täytyy kyllä myöntää, että karvautta ei ollut yhtään. Tämä kahvi oli hyvin pehmeää maultaan. Kaikki alkupotku oli poissa, aromeiden syvyydestä tai loppupään mausta puhumattakaan. Hyvin tasainen ja tylsä kahvi suorastaan. Kuten minulle kollega asian kuvasi osuvammin: "Tämä kelpaisi paremmin janon sammuttamiseen kuin kahviksi". Tämä olikin sekoitus arabicalajeja, joten en oikeastaan ihmettele tätä tasaisuutta. Tämä kahvi on todella turvallinen vaihtoehto niille, jotka eivät ole ikinä espressoa nähneetkään. Minulle tämä ei toiminut ja en suosittele yhtään pidemmälle ehtineelle. Aloittelija tai tuleva barista voi tällä aloitella kahvin valmistelua koska hinta ei todellakaan ole päätä huimaava.

Voi pettymysten pettymys...

Syyllinen, taaskaan en ole yhdestäkään kahvista raportoinut aikoihin. Samalla kohdistan kyllä syyttävän sormeni myös siihen toiseen kirjoittajaan, joka kuulemani mukaan on tässä eräänkin kahvimyllyn hankkinut, eikä ole käyttökokemuksiaan täällä raportoinut...

Mutta kun, syksy nyt vaan on ollut. Pimeä ja kiirus. Ei ole ehtinyt kahvia juomaan lähimainkaan tarpeeksi, muualla kun töissä siis. Angry Birds -kahvit sentään tuli tyypattua, toista ostin isänpäivälahjaksi isälle, toista testailtiin työpaikalla. Ei ne hullumpia olleet, espresso tosin oli kertamaistelulla enemmänkin hedelmäistä kuin kovinkaan räjähtävää, vaikka nimenä onkin Explosive Espresso. Niin ja vaikka näitä vihaisia lintuja alkaa tunkea jo vastaan siinä ja rajoilla liikaa, niin kyllähän ne nyt aamukahviin sopivat. Jos ei tämä  tipu sitä kahviaan saa, niin silloin ollaan todellakin räjähdysherkässä tilanteessa. Testaa oma tarpeesi!

 Sitten niihin pettymyksiin. Eilen, kun oli muutenkin pakko raahata ahteri kaupunkiin asioille, päätin siis lopulta palkita itseni myös kupillisella kaffetta jossakin mukavassa kuppilassa. Helpommin sanottu kuin tehty...

Ensimmäinen osoite: Kämp Gallerian Gran Delicato. Nopea skannaus, ei lehtiä selailtavaksi. Matka jatkuu. Toinen osoite: Aleksin entinen Wayne's, nykyinen Aschan Coffee & Deli. Pikavilkaisulla jäljellä vain heikko valikoima suolaisia syötäviä. Matka jatkuu. Kolmas osoite: Kiseleffin talon Ciao! Caffé. Siellä nyt ainakin homma pelaa, ajattelin tässä vaiheessa. Ja paskat pelasi, toimitus oli kuulemma myöhässä. Lopputulos: ainoa suolainen syötävä olisi ollut nahistunut salaatti, ciabattoja ei siis saatavilla lainkaan. Ja smoothie-masiinakin kuulemma rikki. Argh! Neljäs osoite, jonka jo uskoin olevan viimeistään varma nakki: Aschan Cafe Jugend. Niin varma olin asiastani, että suoralta kädeltä marssin tiskille tilaamaan. 

Lopputulos oli pettymys kaikkien edellisten pettymysten päälle. Korkeintaan keskinkertainen tonnikalaleipä (kai sen piti olla ciabatta, mutta ei se kyllä ollut). Kahvi on aina tarjoiltu lempparimukeistani, Tonfisk Designin ihanista kupeista. Eipä tarjoiltu enää. Onneksi edes maku oli hyvä. Ja siis mihin ihmeeseen oli piilotettu kaikki lehdet? Kahvilassa kuuluu olla lehtiä, piru vie, että ihmiset voivat istua siellä rauhassa selaamassa jotakin höttöistä lukemistoa samalla kun hörppivät sitä kahvia! 

Yhyhyy. First world problems. Mutta juuri kun olin ehtinyt iloita siitä, että Helsingin kahvilatarjonta on kuitenkin aika hyvä, niin vanhat helpot luottokuppilat alkavat lipsua. Toivottavasti sattui vain huono päivä?

India Kelagur Testissä

Kokeilin aamulla India Kelagur sekoitusta. Tämä osoittautui minulle vähän turhankin hedelmäiseksi, harmillista kyllä. Maku oli miellyttävä ja täyteläinen mutta hiukan viipyilevä runsas hedelmäisyys ei ollut omiaan. Pidän enemmän selkeästä täyteläisestä mausta kuten India Monsoon Malabar -sekoituksessa. India Kelagur kahvisekoitusta suositellaan Kaffa Roasteryn -sivuilla nautittavaksi jälkiruuan kanssa, johon se sopii varmasti hyvin. Tämä on kuitenkin harmittava henkilökohtainen takaisku, koska minulle harvoin tulee tarvetta jälkiruokakahville. Onneksi työpaikalla oli korjaussarjana Espresso 30/70 -sekoitusta.

Pyhiinvaellusmatka

Espresso Latte 4.2

Sain viimeinkin tilaisuuden tutustua Suomalaiseen kahvin Mekkaan eli tässä tapauksessa Kaffa Roasteryn myymälään ja kahvilaan.

Pursimiehenkatu 29:ssa sijaitseva myymälä oli erittäin helposti löydettävissä koska Kaffa Roasteryn iloisen pirteä keltainen väri erottuu hyvin kauas. Tulin täältä hakemaan minulle suositeltua India Kelagur -sekoitusta. Pelkäsin jo, että maanantaina paahdettu erä olisi loppunut ja hyvin lähellä olikin. Paikalle päästyäni jäljellä oli yksi paketti, toissa viikkoista paahtoa. Tämä vaikuttaa ilmeisen suositulta sekoitukselta koska kaikkia muita vaihtoehtoja kyllä näytti olevan hyllyt täynnä. Vähän harmitti, että en saanut tuoretta paahtoa. Tällä kertaa kuitenkin näin.

Tuliaiset kotiin

Kaffa Roasteryn myymälän tiloissa toimii myös kahvila ja päätin testata paikallista espressoa.  Kyselin työntekijältä saako kahviin valita mitä laitetaan mutta ei harmikseni ollut mahdollista. Paikalla oli minulle entuudestaan tuttua Espresso Latte 4.2 sekoitusta, jonka myyjä varoitteli olevan aika tujua tavaraa. Sitä olinkin juuri vailla koska olin marssinut paikan päälle heitalahden torilta asti. Samaa espressoa olen aikaisemmin maistanut E2 Cafessa. Kaffa Roasteryssä oli paikalla yllättävän paljon porukkaa vaikka sijainti ei suoranaisesti ole mitenkään lähellä ydintä. Istumapaikkoja riitti ulkoikkunan vieressä minullekin onneksi. Viehättävää pientä kahvitilaa somisti mukavasti isot ikkunat myös itse kahvipaahtimoon, jossa työntekijät uurastivat kahvien parissa. Näin ja kuulin kahvimaistajat töissä. Jännittävän näköistä hommaa kun lusikalla maisteltiin ja ryystettiin kahvia. Sympaattinen elämysmatka kaiken kaikkiaan.

Täällä oli oikein mukava ja harras kahvintuoksuinen tunnelma. En kehdannut ottaa valokuvia sisätiloista koska olisivat saattaneet pahastua luulemaan minua teollisuusvakoilijaksi. Suosittelen tutustumaan paikkaan, Viiskulmasta kävelee paikalle noin 10 minuutissa.

Jura saapui taloon

Jura Ena 9 Micro One Touch

Vähän pidemmän aikaa on vierähtänyt kahvijutuistani. Tähän on kai hyvä syy? No ei kyllä ole. Ihan laiskuuttani olen ollut kirjoittamatta mitään. Nyt on kuitenkin kirjoitettavaa koska elämässäni on tapahtunut suuria asioita. Minä olen onnellinen uuden kahvikoneen omistaja! Jura Ena 9 Micro One Touch on täysautomaattinen kahvikone, jonne voi laittaa halutessaan joko papuja tai valmista kahvijauhetta. Kone hoitaa valmistuksen nappien painalluksella ja kertoo kaiken tarvitsemansa selkeän näytön kautta. Aamukoomaisen ihmisen paras ystävä. Olen harkinnut kahvikoneen hankintaa yli vuoden jo. Oikeastaan olen harkinnut siitä lähtien kahvikonetta kun ensimmäistä kertaa maistoin espressoa pari vuotta sitten.

Kahvivalinnat, säätörengas ja näyttö

Jura Ena 9 Micro OT on HYVIN pieni

Jurassa on erittäin yksinkertainen valikko, jota hallitsee pyöriteltävä säätörengas. Renkaan kautta voi esimerkiksi säätää veden määriä, kahvin vahvuuksia ja taukoja mitä laite pitää valmistuksen aikana. Näytölle ilmestyy selkeästi mitä Jura tekee tai haluaa sinun tekevän. Suomea kone ei puhu mutta Englannilla pärjää koska Italiaa, Saksaa tai Ranskaa en ymmärrä. Suomenkielinen ohjekirja kyllä kertoo selkeästi koneen toiminnoista ja selittää erilaisia vinkkejä käyttöön. Koolla tätä tuotetta ei ole kyllä pilattu. Se on todellakin mikrokokoinen. Ainoastaan 21cm leveä, 45cm syvä ja 32cm korkea. Pöydältä tämä vie siis suurin piirtein yhtä paljon tilaa kuin perinteinen Moccamaster.

Kuten edellä jo mainitsinkin Jura Ena 9 on täysin automaattinen kahvikone. Tämä tarkoittaa sitä, että se valmistaa kahvit alusta loppuun yhdellä napin painalluksella: Capuccino, Latte macchiato, Espresso ja perinteinen kahvi syntyvät hetkessä. Käyttäjän on huolehdittava vain koneen ajoittaisesta puhdistamisesta, papujen lisäämisestä ja vesisäiliön täyttämisestä. Laite kertoo tarpeistansa näytön kautta. Maitoa kone voi imeä suoraan maitopurkkiin laitettavasta letkusta tai sitten erikseen hankittavista maidon kylmäsäilytyslaitteista. Minä suosin perinteisempää purkkiratkaisua. Konetta voi hienosäätää haluamaansa suuntaan.

Tummalla kahvilla Jura-aikaan

Juran hankkimisen ansiosta voin nyt paremmin hankkia juuri sopivia papusekoituksia ja vertailla erilaisia kahveja toisiinsa. Tällä hetkellä minulla on papuina Kaffa Roasteryn - India Monsoon Malabar -kahvi. Tämä on hyvin pehmeää (Arabica) ja täyteläisen tummaa. Oikein miellyttävä aamukahviksi. Tällä on hyvä aloittaa Jura-aika.

Tahdon.

Monta kertaa olen taas tahtonut kirjoittaa, mutta se yksi virallinen tahtomisasia  maistraatissa ja ne juhlat on vähän tupannut taas kaupuloita kirjoittamisen tielle.

Tällaisen oon nyt päättänyt ainakin tahtoa joskus lähiaikoina sulostuttamaan työaamuja:

Cremasta siis saisi tilattua. Muuton jälkeen työpaikassa on kahviautomaatteja säällittävät 1 kpl/kerros, ja osa niistäkin välillä toimintalakossa. Jonota siinä sitten pahaa automaattisotkua. Olenkin toistaiseksi siirtynyt kokonaan teehen. Keittolevyjäkään ei (ilmeisesti paloturvallisuussyistä?) ole, joten mokkapannun voi unohtaa. Tuommoinen pikkuinen pressopannu ei vaatisi kuin kuumaa vettä, ja tietysti sen oman kahvin ja maidon kiikuttamisen jääkaappiin. Pientä vaivannäköä, mutta ainakin saisi kunnollista kahvia. Työn alla.

Kotonakin meinasi katastrofi iskeä, kun luotettavan pikku Krupsini metallinen suodatin halkesi. Tuplaespressoni on asia josta aamuisin ei tingitä. Meni siis ylimääräistä aikaa, kun piti tuhrata yhden kupin suodattimella. Onneksi tuli pelastus, ja Stockmannin myyjä osasi ihan osoitelappusen kera neuvoa sen maahantuojan huollon, josta uusia suodattimia sai. Huh.

Testissä on nyt ollut lentokentän Starbucksista mukaan napattu Sumatra, ja taitaa olla tummapaahtoisinta jota olen hankkinut. Melkein mustaa jauhettuna. Ihan mukavasti on potkua ja makua! Ja pakko sanoa taas kaikille kyseisen ketjukuppilan mollaajille, että aivan kelpoa kahvia sieltä sai, siis myös paikan päällä nautittuna.

Viime viikolla päädyin myös siihen että olen löytänyt tämän maan parhaan päivittäistavarakaupan. Stockmannin Herkku voi voittaa erikoisuuksissa, mutta Kampin K-market myy kohtuuhintaista papukahvia! Huutoihini on vastattu. Dallmayrin pavuilla oli hintaa alle 20 euroa kilo, ja se on takuulla Suomen ennätys. (Kotiin lähti kyllä tällä kertaa kokeiluun Arvid Nordqvistin Classic Rekoa, mutta ei ollut kallista sekään.)

Puuh.

Mahtava viikko. Rakas nuorempi karvahirviö on pistänyt parastaan aamuisin ja jos tietäisin, mistä kissoihin saa äänenvaimentimia, niin viimeistään nyt sellaisen hankkisin. Maanantain  mahtavasti ajoitettu työmaa Koskelantien ja Mäkelänkadun risteyksessä muutti työmatkan puolitoistatuntiseksi mateluksi ja mitähän kaikkea pientä nyt vielä mukaan mahtuikaan...

Ei siis periaatteessa kai mitään, mitä täydellinen kahvikupillinen ei pelastaisi edes osittain? Toinen Wienistä kiikutettu kahvi veteleekin viimeisiään.

Onneksi olin sentään kaukaa viisas no, ei liioitella, mutta osasin sentään ajoissa huolehtia, ettei elämän eliksiirit tyystin tyhjene kaapista ja maailma kaadu sen hetken mukana jonakin aamuna niskaan. Montakohan kertaa ehdin Reilun Kaupan Tähden ohi kävellä, ennen kun muistin poiketa sisään asti ja hakea pari säkillistä uutta testimateriaalia? Odottelevat siellä nyt jääkaapissa vuoroaan kahvimyllyssä nämä kaikin puolin reilut ja luomut ja mitkä ikinä, ja taas maailma pelastuu, siis ainakin omani, toivottavasti.

Kurja juttu, että Fuel ei kyllä onnistunut kaikista mainoslausesistaan huolimatta tekemään ainakaan minun maailmastani yhtään parempaa paikkaa, ei ainakaan kahvilla. Taas kerran yritetään kaikkia hyväuskoisia cityhippejä kusettaa. Hitto, miten äkäistä ja palanutta lattea, ja vielä yli neljän euron kiskurihintaan! Olkoon ihan miten tahansa "Fair" ja "Organic", niin hinta-laatu suhde oli kyllä lähinnä "unfair", ja toisaalta orgaanistahan se on kai vaikka lanta tai kananpaskakin...No, lyhyesti, ei tullut tästä suosikkikahvilaa kahvin suhteen, ei.

Uusi ystävä

Eilen otettiin taas yksi askel lisää kohti täydellisiä kahvihetkiä: meille muutti Krupsin maidonvaahdotin. Nyt saavat capuccinot ja lattet siis seurakseen myös täydellistä maitovaahtoa. Onhan siinä espressokoneessakin tietysti olemassa se vaahdotinsysteemi, mutta rehellisyyden nimissä, vaikka itse laite on hyvä, niin sitä vaahdotinta en kyllä ole jaksanut käyttää juuri koskaan. Liian työlästä, liian hidasta.

Testikäytön perusteella tämä erillinen vaahdotin sen sijaan on ihan unelma. Maito kannuun ja napinpainallus, siinä kaikki. Pinnoitettu kannu on nopsa huuhdella, joten ei tuhraudu arkiaamuisinkaan liiaksi aikaa. Joo-o, tulihan tässä nyt tietysti maitovaahdolle melkoinen hinta taas, jos nyt siis ajattelee että pulitettiin päälle sata euroa vaan siitä ilosta...Mutta toisaalta, mitäpä sitä ei ihminen tekisi sen täydellisen maitokahvinsa eteen? Ja jos laatu on lähellekään samaa kuin Krupsilla muinoin on ollut, niin ei se hukkaan mene meikäläisen maitokahvinkulutuksella. Ja niin, sehän oli oikeasti tällä kertaa mies, joka ei vain mitenkään kyennyt enää sen Saksan reissun jälkeen elämään ilman tätä merkittävästi elämänlaatua lisäävää vimpainta...

Muuten testissä on ollut viikon verran se Julius Meinlin Jubiläum. Ei ole ihan samaa tavaraa kuin se suomalainen "juhla"...Kun jauhoin ensimmäistä satsia, ehdin jo hetken epäillä paahtoa, kun väri oli melko vaalea. Mutta maku on kyllä ihan loistava. Toimii sekä espressona että maitokahveissa. Huomasin muuten, että Julius Meinlillakin on kyllä nettikauppa, eivätkä toimituskulut Suomeen edes ole kohtuuttomat. Pistetään harkintaan...

 Eilistä Hesaria lukiessa huomasin myös, että Helsinkiin on ilmaantunut yksi jos toinenkin uusi kahvila, joita sietäisi kokeilla. Ihan erityisesti haluaisin päästä vihdoin testaamaan sitä Good Life Coffee:ta, jonka siis piti avautua jo lähes vuosi sitten Snellmaninkadulle, mutta joka nyt löytyy Kolmannelta linjalta. Olisin halunnut käydä jo eilen, mutta logistiset syyt suosivat Aschania. To do -listalla kuitenkin.

Pieniä yllätyksiä

Viikko sitten käytiin syömässä Sokoksen kymppikerroksen ravintola Loisteessa. Myönnän olevani jossain määrin ennakkoluuloinen koko S-ryhmää kohtaan, mutta hei, täällä ainakin ruoka oli hyvää, ja mikä ehkä yllättävintä, espresso oli omaan makuuni oikein kelpoa! Seuraavan päivänä käytiin myös leffan jälkeen Leonardossa, ja siellä puolestaan mies kehui espressoaan. Itse siis valitsin näistä kahdesta Loisteen voittajaksi, mutta tämähän on ihan omasta mausta kiinni.

Tänä viikonloppuna käytiin tsekkaamassa, että Kiseleffin talon Ciao Caffè on edelleen paikallaan ja aina vaan löytyy tilaakin myös ruuhkaisina lauantaipäivinä. Kyllä tämä paikka on usemman testauksen perusteella nousemassa omalla listallani yhdeksi vakiokahviloista. Aiempien kokeilujen perusteella tämän ketjun putiikeissa taso jonkun verran vaihtelee, mutta toivon, että ainakin Kiseleffin talossa pysyvät jatkossakin ciabattat tuoreina ja kahvi maukkaana.

Kotona on nyt sitten korkattu Stockalta kanta-asiakashintaan napattu Compagnia Dell'Arabican Colombia. Ja aivan erinomaistahan se on, enkä toki varsinaisesti muuta epäillytkään. Mutta se hinta...Niin, vilkaiskaa huviksenne, mutta jos ei oltaisi Suomessa, niin puolen kilon säkin tismalleen samoja papuja saisi alle kympillä! Kyllä se vähän korpeaa, että samalle nyssykälle kertyy täällä hintaa yli tuplasti. Tietysti kokeilin, paljonko tulisi hintaa, jos tilaisi tuolta nettikaupasta Suomeen. No, toimituskulja tulee puolelle kilolle yli 20 €, joten ei valitettavasti maksa vaivaa. Täytyy ehkä silti tutkia, löytyykö sellaista nettiputiikkia, jonka toimituskulut olisivat sitä luokkaa että kannattaisi harkita kahvihankintojen ulkoistamista vastalauseena kotimaiselle rahastukselle.

Oma kahvi paras kahvi.

Sattuneesta syystä viime viikon aikana en ole oikein kerennyt kahviloihin. Mutta hyvää kahviahan tietysti saa, kun itse sitä tekee, joten ei tässä sikäli ole puutteessa jouduttu elämään. Se taannoin mainittu Johan & Nyströmin Espresso Fair Trade Organic oli mielestäni tosi buenoa siis myös ihan espressona eikä ainoastaan maitokahvivirityksissä.

Shampanjaa sen sijaan on tullut juotua. Voin kyllä suositella sitäkin. Oikein hyvää oli sekä Moët & Chandon että Veuve Clicquot. Kihloissa ja kännissä on kiva olla, vai miten se meni...

 

Ettei nyt mene ihan hurvitteluksi, niin tänään oli elämä kyllä taas ihan sitä normaalia arkea - niin kuin toki oli viime viikkokin viikonloppua lukuunottamatta. Erehdyin sitä paitsi töissä juomaan tänään kupin kahvia uudesta automaatista. (Juuri siksi että masiina oli uusi ja sitä piti siis kokeilla.) Valitettavasti kahvi oli ihan samaa vanhaa kakkaa kuin aina ennenkin.

Viikonlopun saldo

Helsingistä löytyy muuten sellainenkin kahvila, johon mahtuu istumaan myös lauantaisin: Ciao! Caffé Kiseleffin talossa. Nyt paikan oli jo jokunen muukin havainnut, mutta hyvin mahtui istumaan edelleen. Joo-o, on ketjukahvila, mutta Kiseleffin talosta löytyy se, mitä mukavaan kahvihetkeen tarvitaan: rauhallinen istumapaikka ja lehtiä lueskeltavaksi. Kahvi on ollut hyvää, jäätelö herkullista ja ciabattat tuoreita. Lauantaina testissä oli Cinnamon Dolce Latte, eli latte maustettuna kanelisiirapilla ja toffeella. Jos et tykkää makeasta, unohda tämä, mutta muussa tapauksessa ei yhtään pöllömpi vaihtoehto: yhdistää kivasti jälkiruoan ja kahvin samaan pakettiin.

Metsästin taas lauantaina myös täydennystä kahvivarastoon, ja meinasin jo innostua hankkimaan kahvitkin tuolta Ciao! Caffésta. Mutta papukahvia saikin vain kilon säkeissä, ja mieluummin ostan sen kilon vasta kun olen tavaran hyväksi havainnut. Pienemmät purnukat olivat siis valmiiksi jauhettua tavaraa. Ärsyttävää myös, että kahvit olivat myynnissä lukollisessa kaapissa.

Kitisen vähän muutenkin siitä, että papukahveja on edelleen tarjolla niin paljon suppeampi valikoima kuin valmiiksi jauhettuja. Edellisen kerran kun kävin Varlhonan suklaakaupassa juomassa ehkä helsingin parasta kaakaota (wink wink kaikille suklaaholisteille!), pistin merkille, että myynnissä oli myös kahvia. (Reilun kaupan ja luomua, sitä paitsi.) Mutta jauhettuna, taas. Plääh. Ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun käy näin sillon kun huvittaisi testailla uutta. Voisihan sitä tietysti ostaa silti, mutta nyt kun on tottunut itse jauhamaan ne kahvit, niin tuntuisi jotenkin huijaukselta. Lopulta päädyin sitten  Stockan Argos-halliin, jossa siis on menossa Kahvimakuja-tapahtuma. Mukaan lähti testattavaksi kanta-asiakashinnalla puolen kilon säkki -ylläty yllätys- jälleen kerran kolumbialaista kahvia...

Sunnuntailta vielä vinkki aika täydelliseen aamiaiseen: auringonpaiste, maitokahvi maustettuna kanelitangolla ja kardemummalla sekä täysjyväpannukakut (siis jenkki-pancakesit, ei uunissa tehty suomalaismalli)hedelmäsalaatin kera. Tuli hyvä päivä!

Pikapäivitys

No niin, nyt olen löytänyt ainakin yhden Reilun kaupan luomukahvin, jota voin jopa kehaista sen verran hyväksi, että ostan ehkä toisenkin säkillisen joskus. Hintakaan ei moneen muuhun verrattuna ole niin paha, että jäisi sen takia hyllyyn: Johan & Nyströmin ETO Espresso Fair Trade Oranic. Ruotsalaisethan tässä tietysti taas ovat asialla, mutta close enough. Oma paahtimo löytyy kuitenkin myös Helsingistä.

Muuten on vähän heikosti ehtinyt kahvittelemaan, kun viikonloppukin kului jäähallin katsomossa seuraamassa muodostelmaluistelun sm-kisoja. Varustauduin sentään omalla kahvilla, kun tiesin että paikan päältä saa vain sitä perus sukkamehua. Taas pisteitä sille parjatulle Starbucksille siitä, että ovat tuoneet jotenkin kelvollisia (lue: ei ylimakeutettua tavaraa lasipullossa) kahveja myös kaupan hyllyyn, miinusta siitä että hinta/määrä suhde on kevyesti ylihintaisen puolella. Miksi Valion piti mennä lopettamaan Play-maitokahvi?

Lopuksi vinkkejä aamukahvin maustamiseen vaihtelua kaipaaville: oma tämän hetken suosikkini on teelusikallinen neitsytpuristettua kookosöljyä ja pätkä kanelitankoa maitokahvin seassa. Nomnom.

Promises, promises...

Kaikkea sitä tuleekin luvattua heikkoina hetkinä, kuten nyt esimerkiksi että kaivaisin taas tämänkin blogiprojektin haudastaan ja muistaisin vielä jatkossa päivittääkin säännöllisesti...Ei auta kun taas yrittää. Homma on kopsahtanut erityisesti siihen, että kun on viettänyt 8 tuntia koneen ääressä töissä, uudestaan koneen eteen istuminen kotona tuntuu, noh, työltä. Ja usein kun viikot kuluvat niin, että ainoat kahvit ovat kotona keitetyt aamukahvit ja työpaikan pahat sumpit, niin mistähän sitä sitten kirjoittaisi...

Joo-o, ihan totta, syksylläkin kyllä meinasin kirjoittaa pitkät tarinat New Yorkin kahviloista. No, vähän myöhäistä on nyt kyllä, mutta voin sanoa että aamukahvi on edelleen jenkkilässä yleensä niin laihaa, että saadakseen normaalin määrän kofeiinia sitä pitää juoda noin litran verran. Mutta tottakai löytyi myös aivan loistavia paikkoja, koska New Yorkista löytyy ihan mitä vaan ja kaikkea. Erityisesti jäi mieleen viimeisen päivän kahvila Brooklynissä ja siellä nautittu vadelmamocha. Makeaa, kyllä. Mutta syntisen hyvää, nomnom. Loi myös mukavan kontrastin ensimmäisen aamun kahville, joka muistutti olomuodoltaan tervaa ja maultaan poltettua sahajauhoa jalkahiessä marinoituna ja laksatiivillä maustettuna. Ei niin, että olisin maistanut, kunhan veikkaan. (Majoituimme siis ensimmäisen yön oman hotellimme sähläyksen takia toisessa putiikissa, jota pyöritti intialainen perhe. Kahvinkeitto ei tainnut olla ihan heidän leipälajinsa, tavara tuli ulos epämääräisestä automaattimasiinasta vasta kun namiskaa painoin niin kovaa, että koko kone meinasi kaatua, ja sitä valui kuppiin samaa tahtia kuin rakkovaivaisesta etanasta. Se etana saattoi kyllä hyvinkin olla tavaran oikea alkulähde, nyt kun asiaa miettii.)

Lentokentältä muuten löytyi myös yllätyksekseni vanha ystäväni Juan Valdez, jolta ostin paketin papuja kotiinkin. Juan ja minä tutustuimme aikoinamme Eurosportin taitoluistelukilpailujen mainoskatkoilla, ja olen odottanut hänen visiittiään tänne pohjolan perukoille jo pitkään. Satunnaisesti olemme tavanneet matkoilla eri puolilla Eurooppaa, mutta Suomeen asti ei Juan ole vieläkään vaivautunut. Hyviä olivat kuitenkin edelleen, siis ne pavut. 

No, sitten meinasin myös kirjoittaa syksyllä valitusta siitä, että monet Suomen reilun kaupan papukahvit maistuvat yksinkertaisesti palaneelta ja pahalta. Ilmeisesti reiluus on joku syy sille, että laadusta voidaan tinkiä, vaikka hinta on moninkertainen. Kokeilinpa sitten kuitenkin taas ostamalla tuparilahjaksi saadulla Kaffecentralenin lahjakortilla Puron reilunkaupan papuja. Ja nepä olivat ihan mukiinmenevää tavaraa, saatan ostaa ehkä joskus toistekin.

Joulupukkikin muisti minua näissä elämän keskeisissä asioissa tuomalla peräti kaksi pakettia kahvinpapuja Saksasta asti. Koska paketit on kohta tyhjennetty ja lisääkään ei heti saa, täytyy vain todeta että pukki oli valinnut aika hyvää tavaraa - toimi hyvin sekä espressona että maitokahvina. 

Jos nyt sitten palataan kuitenkin ihan nykyhetkeen, niin nyt seuraa erillinen tiedotus Hernylle:  kävimme Soul kitchenissä ekaa kertaa kesän jälkeen, ja kumosimme ruoan päälle tuplaespressot. Kyllä, se oli edelleen aivan juomakelpoista tavaraa!

Lisäksi mainostan, että vaikka joku nyt kauhistuisi ja närkästyisi kun törkästi kehtaan kehua ylikansallista kahvilaketjua, niin minäpä kyllä odotan Starbucksin rantautumista Suomeen. Ekan kuppilanhan pitäisi avautua lentokentälle huhtikuussa. Starbucks on toiminut monella matkalla tosi hyvin: tasalaatuista kahvia, siistit tilat ja erityisesti mukavat sohvat. (Ja lisäksi näyttivät ainakin jenkkilässä myyvän ihan kivoja mukeja, joita en kuitenkaan sitten ehtinyt ostaa mukaan.)  Ei siis mitään tajunnanräjäyttävää, ei erityisen mieleenpainuvaa, mutta ei koskaan myöskään juomakelvotonta kahvia. Omassa lajissaan aivan toimivaa. Toivottavasti näin siis myös Suomessa.

Voiko kolumbialaiseenkin kahviin joskus pettyä?

Tämäkin ihme on nyt siis koettu: kolumbialainenkaan kahvi ei toimi aina, kaikessa ja kaikkialla. Ahdettuani sunnuntaina itseni tupaten täyteen kermaista savusimpukkapastaa (joka muuten on eka ja ainoa löydetty merenelävä, joka uppoaa mieheenkin! Vai johtuiko se sittenkin vaan kermasta, voista ja valkoviinistä...), päätin kerrankin muistaa keittää myös ne espressot. Unohtamatta toki myöskään kulhollista toffeeta ja lasillista Madeiraa.

Mutta siis mitä: espressostani tuli vetistä! Eipä ole tämäkään asia aiemmin selvinnyt, kun olen Pauligin Colombiasta aiemmin keitellyt vain aamukahveja. Liian vaalea paahto espressoon, selkeästi. Ei ollut tarpeeksi potkua ja makua, byhyy. No, tiedänpä nyt etten ainakaan vieraille tarjoa...  

No höh.

Ei se uusi kahvila nyt sitten avannutkaan Snellmaninkadulle. Höh. Saapa nähdä, milloin ja mistä sitten voisi uusi liiketila löytyä...Tämä taru nyt kuitenkin näemmä päättyi ennen kuin alkoikaan, No coffee, no good life.

Kävin silti lauantaina Caffista kaksi pussukkaa papuja kaappiin, eli kunhan kolumbialainen loppuu, odottavat testivuoroaan Brasilian Carmo Natural ja Colombia Medellin. (Jälkimmäistä ei nettikaupasta nyt saakaan, joten siksi siis ei linkkiäkään...). Molemmat ovat putiikin omia paahtoja, joten odottelen sikäli mielenkiinnolla. Hinta näissä on taas kerran melkoinen: kilohintaa molemmille paukahtaa se 40 euroa. Elämä on jne, mutta kun nyt vertaa siihen että Juhla Mokasta (mokastapa hyvinkin, hahhah) maksetaan se alle 5 euroa paketti, niin kyllähän tässä saa köyhä kahvinrakastaja tosiaan olla asiastaan innostunut. Mitäpä sitä ei sen täydellisen aamukahvinsa eteen tekisi...Jos kumpikaan ostos ei sitten kuitenkaan osoittaudu ylimaallisen hyväksi ja painonsa arvoiseksi kultaa, luulen että nappaan seuraavan kerran testiin jossain ihan muualla paahdettua, mutta huomattavasti huokeampaa arabicaa, jota kuitenkin sai tuolta alle parillakympillä kilon säkin.

Tänään muuten leijaili ilmassa taas piinaavan houkuttava tuoksu, kun Meiralla paahdettiin kahvia. Jonkun pitäisi mitata, paljonko kahvin kulutus lisääntyy konttoreissa tällaisina päivinä.

Suuria lupauksia

Viime viikolla meillä oli töissä tilaisuus, jossa kovasti lupailtiin, että jatkossa meillä tulee olemaan tarjolla myös oikeita erikoiskahveja. Odotan toteutusta tietysti kuin kuuta nousevaa; voiko se olla totta? Siis oikeasti, ei enää pelkkää automaattiplöröä ja sukkamehua? Jos tämä on se, mitä kovasti puhuttu innovaatioiden metsästys on nyt saanut aikaan, niin sehän ei voi olla huono juttu! (No joo joo, ehkä siellä nyt oli vähän jotain muutakin pikkujuttua puheena, mutta siis hei, kunnon kahvia! Mikä nyt saisi ideat paremmin virtaamaan ja työntekijät tehokkaiksi?)

Toinen tärkeä asia: korkkasin säkillisen tuttua ja turvallista Pauligin Colombiaa, ja ah, se muuten maistuu pitkästä aikaa hyvältä. Joo-o, on pysyvä rakkaus kolumbialaiseen kahviin, on. 

Kolmas maininta: jos nyt joskus pitää juoda suodatinkahvia, niin näemmä Strindbergin yläkerrassa suhteellisen kelpoa sellaistakin tarjoillaan.

Kehitys kehittyy

Ihmettä ja kummaa, nyt sitä kolumbialaista papukahvia saa jopa ihan naapurista Prismasta. Halleluja! Kun kahvipussin pohja häämöttää, ei siis tarvitse enää varautua hyvissä ajoin tilaamaan täydennystä netistä tai edes lähteä keskustaan metsästyskierrokselle, vaan pelastus häämöttää ihan kävelymatkan päässä. Näinköhän täällä siis aletaan pikkuhiljaa huomioida meidätkin, jotka emme keittele kotona Juhlamoskaa tai Multa-katriinaa? Ja uskaltaisikohan seuraavaksi testata aina takuuvarman kolumbialaisen sijasta kenialaista, jota myös näkyi olevan tarjolla? (Molemmat riemukseni myös 100% arabicaa, olen siis edelleen skeptinen robustan suhteen.)

Lisähuomioita: keskustan Aschanista saa parempaa kahvia kuin Flaminon Aschanista. Ja Kiseleffin taloon on yläkertaan avattu uusi Ciao Caffé, jonka ikkunoista voi pällistellä Senaatintorilla palloilevia turisteja. Kahvin seuraksi voi vielä napata italialaista jäätelöä, nam, nam.

Ja tosiaan, piti muistaa noteerata baristojen MM-kisatulos: kisat käytiin Bogotássa ja voittaja tuli El Salvadorista. Ei tässä siis hakoteillä olla oltu, kun viime aikoina olen ostanut pariinkin otteeseen El Salvadorin kahveja ja todennut ne hyviksi. ;)

Koska se vaan pitää päästä sanomaan aina tilaisuuden tullen....

Hah, nyt siitä on tehty oikein tutkimuskin: Suomessa tosiaankin saa pääosin aika kuraa "erikoiskahvia". (Mun mielestä typerä nimitys, koska ei espresso tai capuccino nyt kovin erikoista ole...tai ei siis pitäisi olla, useimmissa maissahan nuo ovat ihan sitä normisumppia.) Ja ööh, kuinka yllättävää: syyksi paljastui esim. henkilökunnan heikko koulutus. Yllättikö ketään ketjukahvilan asiakasta? Melkoinen nollatutkimus, vaikka tulos tietysti palvelee kivasti tutkimuksen tilaajaa, joka - ohhoh kuinka sattuikaan - tarjoaa kahvikoulutusta. Mutta pakko linkata nyt tämäkin uutinen, ihan vaan että pääsen siis toteamaan: mitäs mä oon sanonut!

Nyt on muuten testailtu kotona Stockalta ostettua Pauligin organic Colombiaa. On oikein pehmeä maku. Jos kaipaa kahvissaan kovasti ytyä ja vahvaa jälkimakua, niin voi olla liiankin mieto, itse tietysti tykkään. Pitäis testata vielä espressonakin eikä vain aamukahvissa. Kummasti vaan näillä helteillä tulee pitäydyttyä enemmän noissa kylmissä juomissa...