Syyllinen, taaskaan en ole yhdestäkään kahvista raportoinut aikoihin. Samalla kohdistan kyllä syyttävän sormeni myös siihen toiseen kirjoittajaan, joka kuulemani mukaan on tässä eräänkin kahvimyllyn hankkinut, eikä ole käyttökokemuksiaan täällä raportoinut...
Mutta kun, syksy nyt vaan on ollut. Pimeä ja kiirus. Ei ole ehtinyt kahvia juomaan lähimainkaan tarpeeksi, muualla kun töissä siis. Angry Birds -kahvit sentään tuli tyypattua, toista ostin isänpäivälahjaksi isälle, toista testailtiin työpaikalla. Ei ne hullumpia olleet, espresso tosin oli kertamaistelulla enemmänkin hedelmäistä kuin kovinkaan räjähtävää, vaikka nimenä onkin Explosive Espresso. Niin ja vaikka näitä vihaisia lintuja alkaa tunkea jo vastaan siinä ja rajoilla liikaa, niin kyllähän ne nyt aamukahviin sopivat. Jos ei tämä tipu sitä kahviaan saa, niin silloin ollaan todellakin räjähdysherkässä tilanteessa. Testaa oma tarpeesi!
Sitten niihin pettymyksiin. Eilen, kun oli muutenkin pakko raahata ahteri kaupunkiin asioille, päätin siis lopulta palkita itseni myös kupillisella kaffetta jossakin mukavassa kuppilassa. Helpommin sanottu kuin tehty...
Ensimmäinen osoite: Kämp Gallerian Gran Delicato. Nopea skannaus, ei lehtiä selailtavaksi. Matka jatkuu. Toinen osoite: Aleksin entinen Wayne's, nykyinen Aschan Coffee & Deli. Pikavilkaisulla jäljellä vain heikko valikoima suolaisia syötäviä. Matka jatkuu. Kolmas osoite: Kiseleffin talon Ciao! Caffé. Siellä nyt ainakin homma pelaa, ajattelin tässä vaiheessa. Ja paskat pelasi, toimitus oli kuulemma myöhässä. Lopputulos: ainoa suolainen syötävä olisi ollut nahistunut salaatti, ciabattoja ei siis saatavilla lainkaan. Ja smoothie-masiinakin kuulemma rikki. Argh! Neljäs osoite, jonka jo uskoin olevan viimeistään varma nakki: Aschan Cafe Jugend. Niin varma olin asiastani, että suoralta kädeltä marssin tiskille tilaamaan.
Lopputulos oli pettymys kaikkien edellisten pettymysten päälle. Korkeintaan keskinkertainen tonnikalaleipä (kai sen piti olla ciabatta, mutta ei se kyllä ollut). Kahvi on aina tarjoiltu lempparimukeistani, Tonfisk Designin ihanista kupeista. Eipä tarjoiltu enää. Onneksi edes maku oli hyvä. Ja siis mihin ihmeeseen oli piilotettu kaikki lehdet? Kahvilassa kuuluu olla lehtiä, piru vie, että ihmiset voivat istua siellä rauhassa selaamassa jotakin höttöistä lukemistoa samalla kun hörppivät sitä kahvia!
Yhyhyy. First world problems. Mutta juuri kun olin ehtinyt iloita siitä, että Helsingin kahvilatarjonta on kuitenkin aika hyvä, niin vanhat helpot luottokuppilat alkavat lipsua. Toivottavasti sattui vain huono päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti