Kärsimättömyyden kirous ja hätäkahvi

Hiphei! Joulu!

Joulunaika on ilon ja juhlan aika. Iloisesti nauravat lapset ja aikuiset täyttävät ostoskeskukset, kauppatorit ja kauppakadut. Lunta sataa kevyesti pikkupakkasessa ja aurinko paistaa. Kaikkialla on aistittavissa kuinka ilmassa on pientä jännittyneisyyttä. Joulun taikaa ja tonttuja, pukkeja ja pipareita. Joulunaika on rentoutumisen ja kiireen unohtamisen vuoksi yksi vuoden kohokohdista. Näin meille markkinoidaan joulua.

Ja sitten paluu karuun todellisuuteen. Olen työskennellyt neljä vuotta kaupan alalla ja voin kertoa, että viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut jotakin ihmisille. Muutos on pikkuhiljaa hiipinyt kauppoihin ja viimeistään nyt olen huomannut kuinka tietty ihmisryhmä on lisääntynyt. Ennen kaikki odottivat joulua innolla ja odottivat, että voi rentoutua. Nyt joulua juhlitaan hammasta purren koska on pakko ja perinteitä on pakko noudattaa koska se on perinteistä ja perinteistähän ei tingitä.

Lisääntyvä kärsimättömyys tressaa.

Ihmiset tuntuvat olevan nykyään kärsimättömiä ja haluavat kaiken heti ja hänelle itselleen, heti. Mitään väliä ei ole koska mutta kuitenkin heti. Yhtään ei suostuta odottamaan vaikka edellä olisi kolme ihmistä jonossa ja jonotusaika on HIUKEAT viisi (5) minuuttia. VIISI minuuttia ei ehditä odottamaan koska on kiire. Aina on kiire. Minnekään ei ole oikeasti sitten kuitenkaan kiire kun päästään asiakaspalvelijan kanssa juttelemaan koska nyt HÄNTÄ palvellaan ja siitä pitää nauttia. Palvelu on tärkeää ja sen pitää olla hyvää. Huonoa palvelua on jos ei saada tuotetta heti. Huono kauppa kun nenän edestä myydään tuote. Ei saatu heti, pitää odottaa. Kärsimättömyys on nykyajan kirous, joka on todennäköisesti seurausta tästä ABCD -yhteiskunnasta, jonne on viime aikoina yhä enenemässä määrin ilmestynyt jänniä uusia ABCD -luokituksia.

Kaikki pitää saada heti.

En ole ammattilainen väittämään mitään psykoanalyysiä ihmisistä mutta minusta välillä tuntuu, että mitä enemmän ihmisillä on laitteita, sitä tyytymättömämpiä he tuntuvat olevan. Mitä enemmän ihmiset kuluttavat rahaa, sitä onnettomampia kaikki ovat. Mitä enemmän ihmisillä on rahaa, sitä vaikeampaa elämä tuntuu olevan ja sitä enemmän on ongelmia psyykkisesti - enemmän ABCD-ongelmia. Tämäkään ei päde kaikkiin ihmisiin ja tätä ei voi yleistää. Keskustelen päivittäin satojen ihmisten kanssa ja minulla on vain muodostunut tietynlainen kaavio vuosien saatossa. Mitä vanhempi ihminen, sitä helpompi hänen kanssaan on keskustella ja asioida. Tätä ei voida tietenkään yleistää mutta jotenkin omituisesti tämä ilmiö korostuu ääripäissä. Nuoremmat ihmiset eivät jaksa olla hetkeäkään paikoillaan ja kaikki odottelu aika on heille ylitsepääsemättömän vaikeaa ja tuskaista. Puhinaa ja pyörimistä esiintyy jatkuvasti. Eivät kaikki tietenkään ole tällaisia mutta kertaakaan yksikään vanhempi ihminen ei ole käyttäytynyt edellä mainitun nuoremman henkilön tavoin. Poikkeuksia on kuulemma ollut ja varmasti onkin, ei minulla kylläkään ole tullut vielä vastaan. Odotellaan, kyllä sellainen vielä tulee.

Minä pidän vanhemmista ihmisistä asiakkaina, he ovat sympaattisia ja heidän kanssaan on mukava jutella. He ovat aidosti ihmisiä, eivätkä teeskentele tai esitä mitään. He ovat minun henkilökohtainen lempiasiakasryhmäni. Tämän kaiken edellä mainitun parjauksen tarkoituksena oli kertoa kaupan alan työntekijän näkökulmasta nykyajan asiakkaiden luonteesta ja olemuksesta. Yksi ihminen ei voi tehdä kuin empiiristä tutkimusta määrällisenä otantana mutta ovatpa määrät suuria - ainakin jouluna.

Palataanpa tosiaan jouluun ja kahviin, josta tässä blogissa olisi tarkoitus myös kirjoittaa. Minä olen ollut jälleen pyörremyrskyn silmässä, post-apokalyptisen linnakkeen viimeisessä nurkassa töissä koko joulun. Ja sattuneesta syystä täällä on jostain kumman syystä ollut vähän ns. kiirusta ilmassa. Kahvia on nautittu VALTAVASTI mutta siitä ei ole ehditty kirjoittamaan tai oikeastaan edes miettimään yhtään. Ja jälkimmäinen miettimisen puute aiheuttikin kahviholistin pahimman painajaisen: Kahvi loppui eräänä synkkänä ja myrskyisenä aamuyönä! Minä en muistanut ostaa kahvia. Voi surku, häpeä ja hampaiden kiristys!

Kiukkuisen tokkuraisena lähdin kuntosalille läpi tuulen ja tuiskun, samalla manaillen kahvipitoisuuden vähyyttä. Tiesin kyllä, että tätä päästään korjaamaan viimeistään parin tunnin päästä kun saavun työpaikalleni, jossa kahvia löytyy myytäväksi asti. Oi onnea ja auvoa! Parin tunnin suhteellisen väsyneen treenin jälkeen löysin itseni katsomasta kahvikonetta, jossa ammotti tyhjä kahvisäiliö kuin kirouksesta. Manailin itseni liikkeen puolelle etsimään sopivaa kahvia ja mitä näenkään? TÄYSIN TYHJÄT KAHVIHYLLYT! MIKSI!? Missä kahvi!? Missä elämän eliksiirini! Arrgh! Joulu! Kaikki meni!

Ensijärkytyksestä toivuttuani yritin koota mieltäni. Jos olisin kahvi, niin missä lymyilisin? Päättelin, että alakerran taukotiloissa on varmaankin ylimääräistä kahvia. Siellä on aina kahvia. Siellä on hulluja kahviholisteja myös. Ripsakkaa tahtia käyskentelin itseni alakerran kahvikoneen välittömään läheisyyteen manailemaan: Ei kahvia, ei perkele! Eipä ollut täälläkään kahvia.

Yläkerrassa oli eräs mahdollisuus, joka oli käyttämättä. Joulun alla meille saapui Helmut Sachers -kahvia, joka oli petollisen halpaa ollakseen hyvää. Joten minulta jäi nämä kokeilematta. Kukaan myymälähenkilökunnasta ei niitä ollut testannut, joten kukaan ei osannut sanoa olivatko ne minkään makuisia. Hyllyssä näytti olevan koko repertuaari myytävänä SATOJA 250g kahvipapupaketteja kahden (2) euron kappalehintaan - petollisen halpaa, epäilyttävän halpaa, huolestuttavan halpaa. Päätin kuitenkin rohkaista itseni ja testata Espresso version näistä "joulukahveista".

Tasainen ja tylsä janojuoma.

Laitoin itselleni sitten kauan odotetun espressoshotin tulemaan tuplana koska mieli ei ollut enää parhaimmassa terässä. Tuotteen kuvauksessa sanottiin, että tämä kahvi on "aromiltaan rikas ja kermainen ilman karvautta". Täytyy kyllä myöntää, että karvautta ei ollut yhtään. Tämä kahvi oli hyvin pehmeää maultaan. Kaikki alkupotku oli poissa, aromeiden syvyydestä tai loppupään mausta puhumattakaan. Hyvin tasainen ja tylsä kahvi suorastaan. Kuten minulle kollega asian kuvasi osuvammin: "Tämä kelpaisi paremmin janon sammuttamiseen kuin kahviksi". Tämä olikin sekoitus arabicalajeja, joten en oikeastaan ihmettele tätä tasaisuutta. Tämä kahvi on todella turvallinen vaihtoehto niille, jotka eivät ole ikinä espressoa nähneetkään. Minulle tämä ei toiminut ja en suosittele yhtään pidemmälle ehtineelle. Aloittelija tai tuleva barista voi tällä aloitella kahvin valmistelua koska hinta ei todellakaan ole päätä huimaava.