Huono aamukahvi

Melitta BellaCrema Speciale 100% Arabica paahtoasteella 2/5 - Laimeaa huonosti vaahtoavaa tiskivettä, jossa ripaus kahvin kaltaista aromia.

Muun muassa tätä juotetaan asiakkaille kun kahvikone-esittelijät maistattavat koneitten eri tuotoksia. Juhla Moka tai Multa Katriina on sentään aidosti kitkerää ja hampaat irvessä juotavaa.

Tänään oli oma tämänhetkinen suosikkikahvini loppu, joten jouduin käyttämään tätä mitään sanomatonta kahvia espressossani, johon tämä Melitan paahto ei todellakaan sovi. Tästä on varmasti kätevä tehdä Latte macchiato tai Caffè latte Hilgalle ja Peralle.

Lyhyesti: En suosittele.

Kahvipapusekoitin

Eräänä synkkänä ja lumimyrskyisenä aamuna havaitsin suuren ongelman. Minulla oli kahvipapuja muttei mitään tehokasta tapaa muuttaa papuja jauheeksi. Tähän piti saada jonkinlainen laite ja nopeasti koska mielenterveyteni kärsi kovasti aamuisin havaittavasta kahvivajeesta.

Olin jo jonkun aikaa harkinnut kahvimyllyn hankkimista, mutta tähän ei ollut ilmennyt akuuttia tarvetta. Kahviherättyäni olen kuitenkin törmännyt yhä useammin ongelmaan, jossa minulla on papuja muttei mitään järkevää tapaa muuttaa niitä jauheeksi. Minulla avainsana tuotteen hankkimisille oli nopeus ja hinta koska en halunnut käyttää, ainakaan vielä, rekkakuormallista aikaa ja rahaa kahvin olomuodon muuttamiseksi.

Suhteellisen lyhyen markkinatutkimuksen jälkeen päädyin sievän näköiseen DeLonghin kahvimyllyyn. Hyvin nopeasti minulle selvisi, että tämän tuotteen ulkonäkö pettää. Tämä on kahvimylly, jossa on leikkaavat terät - ei kuulosta yhtään myllyltä tai jauhimelta. Mylly tämä ei todellakaan ole. Tehosekoitin kahvimyllynä on jotain hyvin kieroa ja outoa samaan aikaan.

DeLonghi KG49 "kahvimylly"

Mitä ongelmia tästä sitten seuraa? Välittömästi huomasin kuinka tehokas tämä on: ei järin. Tehokkuus kärsii koska leikkaavat terät eivät varsinaisesti jauha, kuten mylly-sana antaisi olettaa. Tässä on tehosekoittimista tuttu ongelma, kaikki tavara päätyy pyörimään säiliön seiniä pitkin mitä kevyemmäksi ne leikataan. Kahvipavut pitää näin ollen "jauhaa" kaksi kertaa, jotta saadaan riittävä karkeus esimerkiksi espresson valmistamista varten.

Käyttäminen on suhteellisen mekaaninen kokemus. Laitetta ei saa päälle ennen kuin kantta painetaan ja pysyy päällä ainoastaan painamalla. Laite ilmoittaa selkeästi LED-valoilla millä karkeudella lopputuloksen olisi tarkoitus kyseisellä hetkellä olla. Tämä on enemmänkin viitteellinen koska karkeuteen vaikuttavat monet fyysiset tekijät mutta ennen kaikkea juuri tämän laitteen terät. Infernaalisen muutaman hetken metelin jälkeen joudut aina kuitenkin käyttämään laitteen uudelleen päällä. Tämä ei ole järin tehokasta. Olen nähnyt miten näiden laitteiden pitäisi toimia ja tämä ei toimi niin.

Minusta tämän laitteen suurin ongelma on juuri tehokkuudessa. Tästä syystä en suosittele tätä tuotetta kahvipapujen jauhatukseen. Tämä on enemmän monitoimi tehosekoitin kuin mylly mutta pähkinöitä tai muita vastaavia tuotteita tällä voi kyllä kivasti silputa pienemmäksi.

Kärsimättömyyden kirous ja hätäkahvi

Hiphei! Joulu!

Joulunaika on ilon ja juhlan aika. Iloisesti nauravat lapset ja aikuiset täyttävät ostoskeskukset, kauppatorit ja kauppakadut. Lunta sataa kevyesti pikkupakkasessa ja aurinko paistaa. Kaikkialla on aistittavissa kuinka ilmassa on pientä jännittyneisyyttä. Joulun taikaa ja tonttuja, pukkeja ja pipareita. Joulunaika on rentoutumisen ja kiireen unohtamisen vuoksi yksi vuoden kohokohdista. Näin meille markkinoidaan joulua.

Ja sitten paluu karuun todellisuuteen. Olen työskennellyt neljä vuotta kaupan alalla ja voin kertoa, että viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut jotakin ihmisille. Muutos on pikkuhiljaa hiipinyt kauppoihin ja viimeistään nyt olen huomannut kuinka tietty ihmisryhmä on lisääntynyt. Ennen kaikki odottivat joulua innolla ja odottivat, että voi rentoutua. Nyt joulua juhlitaan hammasta purren koska on pakko ja perinteitä on pakko noudattaa koska se on perinteistä ja perinteistähän ei tingitä.

Lisääntyvä kärsimättömyys tressaa.

Ihmiset tuntuvat olevan nykyään kärsimättömiä ja haluavat kaiken heti ja hänelle itselleen, heti. Mitään väliä ei ole koska mutta kuitenkin heti. Yhtään ei suostuta odottamaan vaikka edellä olisi kolme ihmistä jonossa ja jonotusaika on HIUKEAT viisi (5) minuuttia. VIISI minuuttia ei ehditä odottamaan koska on kiire. Aina on kiire. Minnekään ei ole oikeasti sitten kuitenkaan kiire kun päästään asiakaspalvelijan kanssa juttelemaan koska nyt HÄNTÄ palvellaan ja siitä pitää nauttia. Palvelu on tärkeää ja sen pitää olla hyvää. Huonoa palvelua on jos ei saada tuotetta heti. Huono kauppa kun nenän edestä myydään tuote. Ei saatu heti, pitää odottaa. Kärsimättömyys on nykyajan kirous, joka on todennäköisesti seurausta tästä ABCD -yhteiskunnasta, jonne on viime aikoina yhä enenemässä määrin ilmestynyt jänniä uusia ABCD -luokituksia.

Kaikki pitää saada heti.

En ole ammattilainen väittämään mitään psykoanalyysiä ihmisistä mutta minusta välillä tuntuu, että mitä enemmän ihmisillä on laitteita, sitä tyytymättömämpiä he tuntuvat olevan. Mitä enemmän ihmiset kuluttavat rahaa, sitä onnettomampia kaikki ovat. Mitä enemmän ihmisillä on rahaa, sitä vaikeampaa elämä tuntuu olevan ja sitä enemmän on ongelmia psyykkisesti - enemmän ABCD-ongelmia. Tämäkään ei päde kaikkiin ihmisiin ja tätä ei voi yleistää. Keskustelen päivittäin satojen ihmisten kanssa ja minulla on vain muodostunut tietynlainen kaavio vuosien saatossa. Mitä vanhempi ihminen, sitä helpompi hänen kanssaan on keskustella ja asioida. Tätä ei voida tietenkään yleistää mutta jotenkin omituisesti tämä ilmiö korostuu ääripäissä. Nuoremmat ihmiset eivät jaksa olla hetkeäkään paikoillaan ja kaikki odottelu aika on heille ylitsepääsemättömän vaikeaa ja tuskaista. Puhinaa ja pyörimistä esiintyy jatkuvasti. Eivät kaikki tietenkään ole tällaisia mutta kertaakaan yksikään vanhempi ihminen ei ole käyttäytynyt edellä mainitun nuoremman henkilön tavoin. Poikkeuksia on kuulemma ollut ja varmasti onkin, ei minulla kylläkään ole tullut vielä vastaan. Odotellaan, kyllä sellainen vielä tulee.

Minä pidän vanhemmista ihmisistä asiakkaina, he ovat sympaattisia ja heidän kanssaan on mukava jutella. He ovat aidosti ihmisiä, eivätkä teeskentele tai esitä mitään. He ovat minun henkilökohtainen lempiasiakasryhmäni. Tämän kaiken edellä mainitun parjauksen tarkoituksena oli kertoa kaupan alan työntekijän näkökulmasta nykyajan asiakkaiden luonteesta ja olemuksesta. Yksi ihminen ei voi tehdä kuin empiiristä tutkimusta määrällisenä otantana mutta ovatpa määrät suuria - ainakin jouluna.

Palataanpa tosiaan jouluun ja kahviin, josta tässä blogissa olisi tarkoitus myös kirjoittaa. Minä olen ollut jälleen pyörremyrskyn silmässä, post-apokalyptisen linnakkeen viimeisessä nurkassa töissä koko joulun. Ja sattuneesta syystä täällä on jostain kumman syystä ollut vähän ns. kiirusta ilmassa. Kahvia on nautittu VALTAVASTI mutta siitä ei ole ehditty kirjoittamaan tai oikeastaan edes miettimään yhtään. Ja jälkimmäinen miettimisen puute aiheuttikin kahviholistin pahimman painajaisen: Kahvi loppui eräänä synkkänä ja myrskyisenä aamuyönä! Minä en muistanut ostaa kahvia. Voi surku, häpeä ja hampaiden kiristys!

Kiukkuisen tokkuraisena lähdin kuntosalille läpi tuulen ja tuiskun, samalla manaillen kahvipitoisuuden vähyyttä. Tiesin kyllä, että tätä päästään korjaamaan viimeistään parin tunnin päästä kun saavun työpaikalleni, jossa kahvia löytyy myytäväksi asti. Oi onnea ja auvoa! Parin tunnin suhteellisen väsyneen treenin jälkeen löysin itseni katsomasta kahvikonetta, jossa ammotti tyhjä kahvisäiliö kuin kirouksesta. Manailin itseni liikkeen puolelle etsimään sopivaa kahvia ja mitä näenkään? TÄYSIN TYHJÄT KAHVIHYLLYT! MIKSI!? Missä kahvi!? Missä elämän eliksiirini! Arrgh! Joulu! Kaikki meni!

Ensijärkytyksestä toivuttuani yritin koota mieltäni. Jos olisin kahvi, niin missä lymyilisin? Päättelin, että alakerran taukotiloissa on varmaankin ylimääräistä kahvia. Siellä on aina kahvia. Siellä on hulluja kahviholisteja myös. Ripsakkaa tahtia käyskentelin itseni alakerran kahvikoneen välittömään läheisyyteen manailemaan: Ei kahvia, ei perkele! Eipä ollut täälläkään kahvia.

Yläkerrassa oli eräs mahdollisuus, joka oli käyttämättä. Joulun alla meille saapui Helmut Sachers -kahvia, joka oli petollisen halpaa ollakseen hyvää. Joten minulta jäi nämä kokeilematta. Kukaan myymälähenkilökunnasta ei niitä ollut testannut, joten kukaan ei osannut sanoa olivatko ne minkään makuisia. Hyllyssä näytti olevan koko repertuaari myytävänä SATOJA 250g kahvipapupaketteja kahden (2) euron kappalehintaan - petollisen halpaa, epäilyttävän halpaa, huolestuttavan halpaa. Päätin kuitenkin rohkaista itseni ja testata Espresso version näistä "joulukahveista".

Tasainen ja tylsä janojuoma.

Laitoin itselleni sitten kauan odotetun espressoshotin tulemaan tuplana koska mieli ei ollut enää parhaimmassa terässä. Tuotteen kuvauksessa sanottiin, että tämä kahvi on "aromiltaan rikas ja kermainen ilman karvautta". Täytyy kyllä myöntää, että karvautta ei ollut yhtään. Tämä kahvi oli hyvin pehmeää maultaan. Kaikki alkupotku oli poissa, aromeiden syvyydestä tai loppupään mausta puhumattakaan. Hyvin tasainen ja tylsä kahvi suorastaan. Kuten minulle kollega asian kuvasi osuvammin: "Tämä kelpaisi paremmin janon sammuttamiseen kuin kahviksi". Tämä olikin sekoitus arabicalajeja, joten en oikeastaan ihmettele tätä tasaisuutta. Tämä kahvi on todella turvallinen vaihtoehto niille, jotka eivät ole ikinä espressoa nähneetkään. Minulle tämä ei toiminut ja en suosittele yhtään pidemmälle ehtineelle. Aloittelija tai tuleva barista voi tällä aloitella kahvin valmistelua koska hinta ei todellakaan ole päätä huimaava.

Voi pettymysten pettymys...

Syyllinen, taaskaan en ole yhdestäkään kahvista raportoinut aikoihin. Samalla kohdistan kyllä syyttävän sormeni myös siihen toiseen kirjoittajaan, joka kuulemani mukaan on tässä eräänkin kahvimyllyn hankkinut, eikä ole käyttökokemuksiaan täällä raportoinut...

Mutta kun, syksy nyt vaan on ollut. Pimeä ja kiirus. Ei ole ehtinyt kahvia juomaan lähimainkaan tarpeeksi, muualla kun töissä siis. Angry Birds -kahvit sentään tuli tyypattua, toista ostin isänpäivälahjaksi isälle, toista testailtiin työpaikalla. Ei ne hullumpia olleet, espresso tosin oli kertamaistelulla enemmänkin hedelmäistä kuin kovinkaan räjähtävää, vaikka nimenä onkin Explosive Espresso. Niin ja vaikka näitä vihaisia lintuja alkaa tunkea jo vastaan siinä ja rajoilla liikaa, niin kyllähän ne nyt aamukahviin sopivat. Jos ei tämä  tipu sitä kahviaan saa, niin silloin ollaan todellakin räjähdysherkässä tilanteessa. Testaa oma tarpeesi!

 Sitten niihin pettymyksiin. Eilen, kun oli muutenkin pakko raahata ahteri kaupunkiin asioille, päätin siis lopulta palkita itseni myös kupillisella kaffetta jossakin mukavassa kuppilassa. Helpommin sanottu kuin tehty...

Ensimmäinen osoite: Kämp Gallerian Gran Delicato. Nopea skannaus, ei lehtiä selailtavaksi. Matka jatkuu. Toinen osoite: Aleksin entinen Wayne's, nykyinen Aschan Coffee & Deli. Pikavilkaisulla jäljellä vain heikko valikoima suolaisia syötäviä. Matka jatkuu. Kolmas osoite: Kiseleffin talon Ciao! Caffé. Siellä nyt ainakin homma pelaa, ajattelin tässä vaiheessa. Ja paskat pelasi, toimitus oli kuulemma myöhässä. Lopputulos: ainoa suolainen syötävä olisi ollut nahistunut salaatti, ciabattoja ei siis saatavilla lainkaan. Ja smoothie-masiinakin kuulemma rikki. Argh! Neljäs osoite, jonka jo uskoin olevan viimeistään varma nakki: Aschan Cafe Jugend. Niin varma olin asiastani, että suoralta kädeltä marssin tiskille tilaamaan. 

Lopputulos oli pettymys kaikkien edellisten pettymysten päälle. Korkeintaan keskinkertainen tonnikalaleipä (kai sen piti olla ciabatta, mutta ei se kyllä ollut). Kahvi on aina tarjoiltu lempparimukeistani, Tonfisk Designin ihanista kupeista. Eipä tarjoiltu enää. Onneksi edes maku oli hyvä. Ja siis mihin ihmeeseen oli piilotettu kaikki lehdet? Kahvilassa kuuluu olla lehtiä, piru vie, että ihmiset voivat istua siellä rauhassa selaamassa jotakin höttöistä lukemistoa samalla kun hörppivät sitä kahvia! 

Yhyhyy. First world problems. Mutta juuri kun olin ehtinyt iloita siitä, että Helsingin kahvilatarjonta on kuitenkin aika hyvä, niin vanhat helpot luottokuppilat alkavat lipsua. Toivottavasti sattui vain huono päivä?

India Kelagur Testissä

Kokeilin aamulla India Kelagur sekoitusta. Tämä osoittautui minulle vähän turhankin hedelmäiseksi, harmillista kyllä. Maku oli miellyttävä ja täyteläinen mutta hiukan viipyilevä runsas hedelmäisyys ei ollut omiaan. Pidän enemmän selkeästä täyteläisestä mausta kuten India Monsoon Malabar -sekoituksessa. India Kelagur kahvisekoitusta suositellaan Kaffa Roasteryn -sivuilla nautittavaksi jälkiruuan kanssa, johon se sopii varmasti hyvin. Tämä on kuitenkin harmittava henkilökohtainen takaisku, koska minulle harvoin tulee tarvetta jälkiruokakahville. Onneksi työpaikalla oli korjaussarjana Espresso 30/70 -sekoitusta.

48 tunnin piina

Kahviloiden ja kahvien testaus on jäänyt taas hiukan vähemmälle, mutta niinhän siinä kesällä usein käy. Viime viikolla pistäydyin kuitenkin kokeilemaan Wayne's -ketjun kaikkoamisen jälkeen Kaisaniemeen ilmestynyttä Steam Coffee:ta. Aika lailla Wayne'sin hengessä mennään edelleen monilta osin, mutta kyllä tämä nopeasti arvioituna edeltäjänsä pesee ja naapurin Robert'sin heittämällä. Iso latte oli oikeasti iso, eikä yhtään pöllömmän makuinen. Tarjolla oli jenkkihenkisiä leivoksia, jotka saivat kuolan valumaan kieltämättä näyttivät houkuttavilta. Tyydyin kuitenkin  tällä erää double chocolate cookieen. Kuten arvasin, ei sekään ikinä pahaa ole... Kaverin pestoleipäkin tuoksui nenään aika hyvältä. Plussaa myös isoista tiloista, eli aion kokeilla paikkaa toisenkin kerran.

Sitten siihen 48 tunnin piinaan. Olen pitkään harkinnut kokeilevani jonkinasteista hampaiden valkaisuoperaatiota, joka toki on silkkaa turhamaisuutta, mutta herkästi värjäytymiä keräävän purukaluston omistajalle kuitenkin pienoinen houkutus. Päätin nyt toteuttaa tämänkin harkinnassa olleen asian, kun sattui olemaan hyvä tekosyy. No niin, eipä siinä mitään, operaatio oli nopea ja pientä vihlontaa lukuunottamatta kivuton. Ja nyt tulee se mutta. Jälkeenpäin piti olla 48 tuntia syömättä ja juomatta värjääviä ruoka-aineita. Kahvi tietysti kärkipäässä. 

Sain kyllä mukaan kofeiinitabletteja, mutta ajattelin sinnitellä ilman. Koska haluan nauttia kofeiinistani, ja tuumasin myös pikku paussin ehkä tekevän hyvää. 

Seuraava aamu alkoikin hyvin, lukuunottamatta sitä että ehdin jo napsauttaa espressokoneen päälle ja melkein kaataa maidon vaahdottimeen ennen kun tajusin että se olikin no-no. Sitten tajusin myös että tosiaan, se appelsiinimehukin oli pannassa, jotta kiilteen remineralisaatio pääsisi käyntiin. Että aika ankea oli lopulta se aamiainen sitten. Mutta ei särkenyt päätä. Ajattelin optimistisesti, että ehkä ei särkisikään, enhän nyt kuitenkaan määrällisesti kovin paljoa kahvia juo.

No paskan marjat, tulihan se päänsärky sieltä iltapäivällä. Pahentuen iltaa kohti. Illalla näin aika turhaksi napata kuitenkaan enää sitä kofeiinia, joten päätin elää särkyni kanssa.

Seuraavana aamuna ei päätä enää särkenyt, mutta vietin koko maanantaiaamun puoliunessa. Kirjaimellisesti. Silmät eivät meinanneet pysyä auki. Join vettä, laiha lohtu. En herännyt, mutta auttaahan se vessassa ravaaminenkin tietyllä tavalla unisuuteen. Iltapäivällä päänsärky palasi. Töistä lähtiessä olo oli omituinen. Kun kampaaja sitten kysyi sen kohtalokkaan kysymyksen - otatko kahvia? - totesin 48 tunnin rajapyykin helpotuksekseni jo ylittyneen. Tiesin, että kahvi olisi pahaa, mutta siinä vaiheessa se oli taivaan lahja. Päänsärky katosi, olo parani. Magic! Seuraavan aamun aamukahvini lähenteli kokemuksena uskonnollista hurmiota.

Kyllä, olen siis addikti. Ei, en aio ihan heti edes yrittää elämää ilman kahvia uudestaan. Turvasin jatkuvuuden hankkimalla Porvoon Skafferista kahta eri kahvia kaappiin. 

Työpäivän pelastaja

Muutettiin tällä viikolla uuteen rakennukseen työpaikan remontin alta, ja mielessä oli tietysti uusia työtiloja koskien kauhukuva jos toinenkin. Vähemmän uhkaavalta vaikuttaa lopulta sittenkin todellisuus.

Noh, automaattikahvi ei tietenkään muuttunut siitä tavanomaisesta sukkamehusta yhtään miksikään. Samat masiinat, yhtä kehno sumppi. Sen pitäisi kyllä olla jo työehtosopimuksessa, että työntekijöille on tarjottava laadukasta kofeiinia!

Mutta: lähikulmilla on kahvila Aschan. Joten latte mukaan lounaalla, ja työpäivän laatu kohosi samoin tein. Oli hyvä latte, ihan tosi hyvä omaan makuun. No juu, tokihan siitä piti taas ne tavalliset euromäärät latoa tiskiin, mutta oli kyllä sen arvoista tänään. Ja varmaan on jonakin toisenakin päivänä.

Lähikulmille sattui ainakin yksi toinenkin kiinnostavan oloinen kuppila, jonka lounas- ja kahvitarjontaa testailemaan täytyy suunnata pikimmiten. Aiemmilla kulmilla ei tosiaankaan niitä hyviä kahvipaikkoja ollut, joten siinä mielessä tämä muuttaminen kannatti selvästi.

Reipas aloitus viikolle

Kello neljä aamulla alkoi taas taas tämä viikko ja tämän aamuinen taistelu ja jatkui osapuilleen sinne aamukahviin asti. Naukumaija nakattiin parvekkeelle jäähdyttelemään useampaan otteeseen ja korvatulpat ei ehkä enää syvemmälle päähän olisi uponneet. Lemmikit, on niistä niin paljon iloa. <3

Kovasti uteliaana oli pikku karvakerä sitten kun sai emännän pehmoisen sängyn syleilystä lopulta aamuaskareisiin. Jännä oli tänään vesihana, maidonvaahdotin, espressokone ja kaikki. Tiedän, että äidit oppivat suorittamaan askareita kotosalla yhdellä kädellä, mutta kovin haka en ainakaan vielä itse ollut kahvin laittamisessa kissa kainalossa roikkuen.

Kun sain lopulta sen ihan kunnon täysrasvaiseen maitoon kasatun aamulatteni pöytään asti, (aah!) katti käpertikin jo sohvalle ja oli tietysti ihan hipihiljaa. Kuinkas muuten. Tehtävä suoritettu, well done.

Viikonlopun aikana ehdin käydä pettymässä toiseenkin Kluuvissa juotuun kahviin, tällä kertaa Senaatin Hiilessä. Äksyä oli espresso minun makuuni, mies sen sijaan tykkäsi.

Joopa.

Eipä ole tämä uutinen juuri hinnoissa näkynyt...

Voiko kolumbialaiseenkin kahviin joskus pettyä?

Tämäkin ihme on nyt siis koettu: kolumbialainenkaan kahvi ei toimi aina, kaikessa ja kaikkialla. Ahdettuani sunnuntaina itseni tupaten täyteen kermaista savusimpukkapastaa (joka muuten on eka ja ainoa löydetty merenelävä, joka uppoaa mieheenkin! Vai johtuiko se sittenkin vaan kermasta, voista ja valkoviinistä...), päätin kerrankin muistaa keittää myös ne espressot. Unohtamatta toki myöskään kulhollista toffeeta ja lasillista Madeiraa.

Mutta siis mitä: espressostani tuli vetistä! Eipä ole tämäkään asia aiemmin selvinnyt, kun olen Pauligin Colombiasta aiemmin keitellyt vain aamukahveja. Liian vaalea paahto espressoon, selkeästi. Ei ollut tarpeeksi potkua ja makua, byhyy. No, tiedänpä nyt etten ainakaan vieraille tarjoa...  

Ylimääräinen kuppi kahvia suolavedellä maustettuna

Jo pari päivää on kuukauden jatkunut remonttiputki oireillut. Kokemus on opettanut, että sopiva määrä sopivasti jatkunutta stressiä = holtittomia itkunpurkauksia. Maanantaina aloin tyrskiä Animal Rescueta katsellessani ja tiesin, että nyt ei sitten olla enää kaukana siitä oikeasta pisteestä. Yksin pakertaminen pahentaa mieltä, tänään on päässä liikkunut kovin rumia ajatuksia siitä miten kaikki muuten niin kovin hyveelliset maailmanpelastajat unohtavat aina sopivalla hetkellä ne lähempänä olevat konkreettisen avun tarvitsijat.

Kyllä minä itseni tunnen, ohi nämä menee ja ehkä jo huomenna ovat pahat ajatukset tiessään ja jaksan taas rakastaa tätä maailmaa. Huomenna taas tiedän, että muut eivät vaan ole edes tulleet ajatelleeksi. Huomenna muistan, että muilla on muut kiireet. Huomenna nauran omalle typeryydelleni ja samalla vähän soimaan itseäni itsekkäistä ajatuksistani. Huomenna. Odotellessa yritän rauhoittua, pitää tauon, keittää kupin maitokahvia maailmanparannushengessä reilun kaupan luomuespressosta.

Tänään se vaan ei ihan riitä. Itsesääli, paha mieli ja ämpärillinen kyyneleitä maustavat tämän kupillisen. Jos saisin nyt yhden toiveen, toivoisin ystävän soittamaan ovikelloa, mukanaan muutama siideri ja pizzaa. Pieniä juttuja, joskus niin isoja.

Nopea analyysi

Suomessa juodaan ihan hitosti kahvia. Eniten maailmassa. Täällä on meinaan pakko juoda koko ajan kahvia, koska suurimman osan aikaa täällä on pimeää kuin peikon perseessä ja kaupanpäälle niin kylmää, että voisi luulla sen helvetin jäätyneen jo.

Kahvilla se loputon pimeä aika pysytään tai ainakin yritetään pysyä jotenkin hereillä. Normaalijärjellä varustettu voisi ihmetellä, miksei nukuta jos nukuttaa, mutta suomalainen ei ihmettele vaan tekee vaan, koska suomalaisella on työmoraali ja velvollisuudentunto. Joten otetaas vielä 15 kupillinen vatsahaavalle, hereillä ollaan!

No, joku voisi edelleen tässä tuumata, että kahvihan on oivallinen juoma, joten heikun keikun ja vielä yksi pannullinen porisemaan, käsien tärinä tuo hei oikeastaan ihan kivaa liikuntaa päivään ja pysyy sormetkin sulana paremmin, kun on niin helvetin kylmä. Mutta me täällä maailman maakellarissa juomme sumppia, joka maistuu naapurin Erkin sukkamehulta sen jälkeen kun sukkia ei ole muistettu vaihtaa kahteen viikkoon. Koska eihän sitä kahvia nyt nautinnon takia juoda hyvänen aika, vaan kofeiinin. 

Voiskohan tää pakkanen jo loppua? Taidanpa keittää vielä kupillisen...jäi yöunetkin vähän lyhyeksi.

 

Nyt ei yhtään hermostimulantteja tänne enempää, kiitos.

Nyt on saanut kirjoittelut unohtua kaiken päälle, niskaan, eteen, jonnekin kaatuvan tieltä. Kuumeessa ei kykene juomaan kahvia, se oli se eka selitys. Sitten tietysti myös mies kuumeessa, ja kyllähän kaikki naiset tietää millasia on sairaat miehet - kuolemantuskassa 24/7.  Siis kahvin maistelun ja kirjoittelun sijaan sai kesittyä esittämään empaattista...no fuck, keskittyä jotenkin edes siihen, ettei nyt ihan pimahtais, koska onhan se kipeenä oleminen toki ikävää, mutta niin on kyllä sen voihkimisen kuuntelu ja passaaminenkin, trust me. Korkkasin kyllä postin toimittamista kahveista jo varmaan ainakin viikko sitten tämän, ja maku on ihan bueno. Piti tietysti mainita jo aikaa sitten, mutta sitten sen sairastelun jälkeen iski vaan taas kaikki muu kaaos.

Eikä se hoppu ja eri asioista stressaaminen eikä edes miehen sairastelut näytä ihan heti loppuvan. Vähän kun olis sullottu viiden viikon asiat yhteen viikkoon. Ja turha luulla, että huomennakaan pääsis fiilistelemään lauantaikahville - sillon mennään töihin. (No joo, poikkeustilanne, not a big deal.) Mutta oikeasti, tällä viikolla kyllä on ollut sellanen olo, ettei todellakaan tarvita kahvia hereillä pitämään, miettisinkö jopa pienessä mielessäni hetken sitä, että tällaisetko stressipesäkkeet ne siirtyvät sitten siihen parjaamaani kofeiinittomaan...että oikeastaan sinne töihinkin on ihan jees mennä, voipahan keskittyä hetkeks rauhassa johonkin ihan muuhun.

Palaan, kun saan taas juoda kahvini rauhassa.

Maailmassani on virhe.

Ei ole juuri pahempaa aamua, kuin herätä pimeään ja kylmään huomatakseen, että sitä kahvia ei  siis tosiaankaan ole. On vaan pakko huomata ajoissa. Urbaani metsästäjä uhmaa tuulta ja tuiskua, ettei maailman pahuus pääse vahingossa yllättämään. 

Oonko jo käynyt liian vaativaksi vai onko edellisestä kerrasta vaan liian pitkä aika, mutta siis eihän tässä kaupungissa ole kunnollisia kahvikauppoja, ei ainakaan tarpeeksi! Helsingissä myydään kahvia ihan omituisissa paikoissa, sisustusliikkeissä kalliiden kahvikoneiden vieressä ikään kuin malleina. Osta hieno kone, ja hei testaile sitten tätä samalla, kun se nyt käy helposti niin unohdat sitten että tavallisissa marketeissa on tarjolla vaan sitä Saludoa. Ja ne perhanan Nespressot, paljonkohan kertyy kahville kilohintaa niitä nappeja ostellessa...mutta tokihan ne uudet koneet on nättejä. Törkeissä hinnoissa on kahvinpapu muutenkin monessa puljussa. Siis kaivan toki kuvetta, jos tiedän saavani täsmälleen sitä mitä etsin, mutta turha on maksaa mansikoita pikku pussukasta epämääräistä papublandista. Aschan Café Jugendissa juotu capuccino oli hyvää ja olihan siellä myynnissä kahvejakin muiden herkkujen ohella, mutta oliko kunnon säkkejä papuja kotijauhatukseen? No eipä tietenkään. Valtaosa kahvista muutenkin on aina valmiiksi jauhettua, ja mikäs siinä, eivät kaikki jaksa myllyä kotiinsa ostaa, mutta ulkomailla olen siihenkin ihmeeseen törmännyt että kahvi on myynnissä papuina ja tarvittaessa se jauhetaan paikan päällä asiakkaalle mukaan. Tuoreus, tuoreus, tuoreus...

Kun oli ravattu puoli keskustaa läpi, luovutin ja surffasin taas Cremaan. (Joo joo joo, on niillä se oikea kauppakin josta vois käydä hakemassa ihan itse kahvit, mutta kun en sillä suunnalla useinkaan kävele enkä ainakaan tähän vuoden aikaan huvikseni jaksa ylimääräistä lenkkiä ruokaostosten oheen.) Mutta nyt siis odotellaan taas testiin kolmea uutuutta, aamut pelastettu. Mutta voiskohan joku silti perustaa ydinkeskustaan Théhuonetta vastaavan kahviputiikin, pliis?

Kaikkeen ei kahvikaan auta.

Eilen lumituiskua, jouluostoksia ja Aschanin edelleen tosi hyvää latttea, joka maistui lumessa kahlaamisen jälkeen ehkä vielä paremmalta. Tänään tupla-aamukahvit ja äärivitutusta. Ei toki vituttanut vielä sillon, kun hörpin sitä kakkosmukillista, mutta nyt kyllä. Sen verran pahasti, ettei tee mieli tarjoilla sitä espressoa ja madeiraa kenellekään, edes itselleni. Paskaan päivään riitti yksi lause, jonka myötä menikin sitten aika paljon suoraan vessasta alas, oikeestaan meni siis koko helvetin loma. 

"Mun pitääkin olla takasin töissä jo loppiaisena."

No eipä kannata sitten lähteä kahden päivän takia toiseen päähän Suomea, että saisi körötellä autolla taas kaksi päivää takaisin. Tästä sentään oltiin samaa mieltä Mieshän toki menee jo ennen joulua, joten helvettiäkö minulle huusi, sehän saa lomansa kuitenkin. Joojoo, harmittaa sitäkin ja katotaan jos järjestys jotenkin sittenkin. Mutta kun en jaksa taas näitä mukavarmojen mukasovittujen suunnitelmien paskamuutoksia.

Piti sillon sen tokan aamukahvin kohdilla vielä kirjotella paremmasta elämästä, johon kuuluu taas ehkä vähän vähemmän paskaa kahvia. Mutta huomenna juon sittenkin sitä sukkamehua aamulla töissä ihan vaan kiusallani.

Väärä aamu

On vaan olemassa niin vääriä aamuja, joskus viikonloppuisinkin. Eilinen oli vähän vinksallaan. Yritettiin taistella pidemmät unet, yritettiin ihan todella. Vikat tunnit pentu valjaissa vieressä, kahvasta kiinni kun vesseli hamusi taas kiellettyihin suuntiin...Ihana pikku karvahirviö. Mies muka näkee vähän väliä merkkejä rauhottumisesta, optimisti.

Ja kun sitten vihdoin sain perseeni keittiöön niin Hesari puuttui. Aamukahvi muuttui ihan huonoksi vanhoja Ilta~Sanomia selatessa. Kun on pelkkä viikonlopputilaus, niin sen lehden on vaan tultava ajoissa edes sillon. Kun sen kerrankin ehtii lukea ajan kanssa. Pieni asia, mutta kun se kuitenkin on niin iso, se on se viikon melkeen paras, ihana rauhallinen mun hetki. Ei saa meidän Hesarin jakaja joululahjoja, lehti kolahti luukusta vasta joskus reilusti puolen päivän jälkeen. Yritin paikata keittämällä uudet kahvit, mutta eihän se ollut sama.

Illemalla käveltiin tyttöjen kanssa viemään kahvin tuoksua myös sille aivan liian aikaisin lähteneelle. Ruskea kahvikynttilä paloi tuulettomassa säässä kauniisti ja erilaisena niiden kaikkien identtisten hautakynttilöiden joukossa. Toivottavasti tuoksu löysi perille, missä oikeasti oletkin.

Keittää

Juuri nyt ketuttaa ihan muut asiat, mutta tässä kun kiehun kiukkuani, on hyvä hetki valittaa tästäkin aiheesta taas: jos Suomessa kerran on vaivauduttu pistämään pystyyn kotimainen kahvilaketju, jonka päämyyntiartikkeli on nimenomaan se kahvi, niin miksei siihen sitten panosteta yhtään enempää? Tämmöinenkin asia tuli mieleen lauantaina, kun sain Robert's Coffeella eteeni niin palaneen ja kitkerän latten, että oli pakko jättää puolet juomatta. Olin aikanaan ikionnellinen, kun nämä erikoiskahveja tarjoavat kuppilat rantautuivat Suomeenkin, mutta nyt ihmettelen että mitä iloa niistä on, jos se kahvi on suoraan sanottuna sitä itseään tai laatu ainakin sattuu olemaan lähinnä tuurista kiinni?

En ole itseäni mitenkään erityisen markkinointihenkisenä pitänyt, mutta kyllä jotenkin kuvittelisi, että jos myynnin haluaa toimivan, niin tuotteen pitäisi olla kunnossa ja asiakkaankin kenties kiinnostaa pikkuhitusen verran. (Oikeasti vaahtoan tässä siksi, että se varsinaisesti ketuttava asiakin liittyy tänään tuotteiden osaavaan myyntiin ja siihen, mikseivät jotkut siihen jaksa panostaa. Palvelua, prkl.)

Sunnuntaina Ciao! Caffén pressokahvi Columbia Gourmet toimi huomattavsti tätä R-ketjua paremmin. Ja ihan erityisen hyvin toimi jäätelö, omnomnom.

Sain muuten oikein mieltä ilahduttavan tunnustuksenkin, josta kovasti kiittelen, ja kenties palaan jossain käänteessä tekemään niitä vaadittuja seitsemää tunnustusta itsestänikin, tänään en osaisi kirjoittaa kuin rumia mietteitä. Palkinto pitäisi kierrättää myös seitsemälle muulle, mutta siihen en luultavasti ryhdy, koska pidän luonnollisesti kaikkia lukemiani blogeja tunnustuksen arvoisina, miksikäs niissä muuten vierailisin.

Geneerinen itkuvirsi

Helle jatkuu, samoin kahvin vähäinen kulutus, joten raportoitavaa on yhä vain äärimmäisen niukasti. Aamukahvi se naisen - ja epäilemättä miehenkin - tiellä pitää. Minut ainakin. Siis se kotona juotu tuoreesta itse jauhetusta kahvista espressokoneella keitetty maitokahvi. 

Mutta kakkosaamukahvistani, eli siitä työpaikalla juotavasta, on pakko taas vähän valittaa. Tirauttaa muutama kyynel ja pitää hiljainen hetki hyvän kahvin muistolle. Pakko myöntää, ettei espressopannun raahaaminen työpaikalle ole toiminut ihan toivotusti, ensiksikin koska ko.pannullinen on todellakin liian iso yksin juotavaksi, ja toisekseen siksi, että hankkimani perusespresso ei likimainkaan kohdannut laatustandardejani ja olen ollut liian laiska korvaamaan sitä paremmallakaan toistaiseksi. Kolmanneksi lisättäköön vielä se, että alakerran kahvio kesälomailee, joten en voi käydä ryöstämässä sieltä maitoa kahviini.

Joten siis, olen yrittänyt elää automaatisumpilla. Kofeiinin vastainen rintama, jos sellainenkin jossakin päin maailmaa on olemassa, epäilemättä kiittää, mutta minä en: monena aamuna olen pakon edessä juonut vettä tai ällökeinomakeutettua PepsiMaxia kun ei vain kykene siihen automaattitavaraan, jos ja kun haaveissa välkkyy kuva Oikeasta Kahvista. (Ja kuka hemmetti muuten on vastuussa siitäkin, että alakerran automaatista saa tosiaankin pelkkiä light -limuja? Painonvartijat?) Kerran epätoivoissani erehdyin testaamaan ruokalan ns. oikeaa kahvia (=suodatinkahvia), ja se oli kyllä kardinaalimoka. Pahempaa sukkamehua en muista aikoihin yrittäneeni juoda. Olisikohan ollut tuoretta mausta päätellen viime kesänä? Luultavasti joku myös säilyttää kahvipannussa vanhoja likaisia kalsareitaan. 

Yhtenä aamuna nappasin mukaan Play-maitokahvitölkin pahimpaan hätääni. Eihän se nyt ihan vastaa aitoa asiaa, mutta hakkasi kyllä nämä vaihtoehdot kevyesti. Näillä mennään kun ei muuta voida. 

P.S Tässäpä todellista kahvin hyötykäyttöä...

P.P.S Ihmettelinkin hetken kävijäryntäystä, mutta löytyihän sekin syyllinen.  

Mä haluun...

Eilen selvisi, etten ole ainoa kahvielitisti työpaikallani. Aloin haaveilla espressopannusta ääneen, ja heti löytyi ihminen joka ilmoitti, että jos sellaisen keittiöön kiikutan, hän hankkii joka toisen kahvipaketin. Hmm. Täytynee sitten alkaa tosissaan harkita. Mutteripannuajoista on kohdallani jo jonkin aikaa, mutta niillähän minäkin espressourani aloitin. Ei maksaisi maltaita, ja olisihan se epäilemättä vaivan arvoista kun saisi juoda kunnon kahvia aamuisin...Itseasiassa kävin jo vilkuilemassa niitä pannuja - ihan pikkuisen vain...Vielä en osannut tehdä ratkaisua. Ostaisiko kalliimman mutta ehkä designiltaan hienomman, vai tyytyisikö ihan yksinkertaiseen perusmalliin? Toisaalta töihinhän se vain tulisi, mutta toisaalta olisi kuitenkin varmaan kovassa käytössä...Ja minkä kokoinen, kahden kupin tahtoo helposti olla liian pieni, kuusi taas on liian iso...neljä ehkä saattaisi olla sopiva. Vai olisiko kakkonen, kuten sanotaan, sittenkin ykkönen? Päätöksiä, päätöksiä... 

Ja sitten täytyisi alkaa muistaa raahata maitotölkkejäkin työpaikan jääkaappiin. Mistä muistinkin sen toisen hankinnan joka on ah, niin turha ja silti niin välttämätön: haluan maidonvaahdottimen. Niitäkin katselin tänään. Mutta kun, Bodum tuntuu hallitsevan yksinään markkinoita, enkä ole ihan varauksettoman ihastunut valikoimaan jostain syystä. Lähinnä siksi, että Bodumin mallit ovat lasisia ja oletan, että saisin purnukan pamautettua kuumalla maidolla pirstaleiksi alta aikayksikön. Niillä pienillä paristokäyttöisillä vispilöillä en ala leikkimään, pitää olla kunnon kannu. Ja siis onhan tuossa koneessakin toki vaahdotin, mutta sen kanssa pulaaminen on niin rasittavaa touhua etten jaksa ikinä käyttää. Siltä varalta että joku kahvifriikki, jolla on sisäpiirin tietoa maidonvaahdottimien jännittävästä maailmasta, eksyy tänne: vinkkejä otetaan vastaan!