Vihdoin!

No siis niin. Vasta tai vihta, mutta eipä ole tässä pitkään aikaan ollut juuri (uutta) kirjoitettavaa tai aikaa istua koneella runoilemassa iltaisin. Syytetään siitä nyt sitten vaikka esimerkiksi kahden viikon reissua. Jonka aikana muuten join ihan hämmästyttävän vähän kahvia. Suosivat, omituiset ihmiset, tuolla Karibian suunnalla mukamas teetä. Vaikka about maailman parhaat kaffet kasvavat ihan nurkilla. Oikeasti, lievä shokkireaktio oli käydä paikallisessa supermarketissa havaitsemassa, että kahvihyllyssä oli etupäässä pikakahvijauhetta. Heikkoa on ollut kyllä täällä kotimaassakin, ei ole usein joutanut kahvittelemaan. Eikä liene enää mikään uutinen todeta, että Aleksi 13:sta yläkerran Factorystä saa edelleen aika kehnoa lattea.

Mutta asiaan. Aikani olen siitä huonosta työpaikkakahvista täällä(kin) kitissyt. Vaihdettuani istumapaikkaa kuulin huhuja rakennukseen majoittuneesta espressokoneesta. Jep, todistettavasti sellainen oli - ja meni. Tuhmat konsultit veivät masiinansa mukanaan lähtiessään. Ihmeellistä itsekkyyttä! Hätäratkaisuna ostin vuoden alussa edes parempaa teetä Caffista . Ei oikeastaan huono ratkaisu, koska siinä uudessa istumapaikassa oli hiton kylmä. Sanon oli, koska nyt kevätaurinko alkaa jo lämmittää aika mukavasti ikkunan takana. Synkät talvikuukaudet kuitenkin mentiin huivi harteilla, kynsikkäät käsissä ja noin viidellä teemukillisella/päivä.

Mutta nyt siis kevättä on ilmassa, ja viikonlopun brunssi johdatti minut paitsi ihanaisten suklaaherkkujen äärelle Chjokoon , myös Creman ohitse. Eihän sen ohi voinut kulkea poikkeamatta sisään, ja niinpä työpöydälläni nyt vihdoinkin kiiltelee se ihanainen pressopannu, josta jo syksyllä haaveilin. Seuranaan purkillinen tuoretta Lucaffén Mr. Exclusivea.

Ja voi pojat. Kyllä nyt taas pienen ihmisen kelpaa. Oli ehkä noin 9,9 kertaa paremman makuista kuin automaatin sukkahikisumppi, jota olen kyllä lakannut juomasta (paitsi äärimmäisessä hädässä) jo aikaa sitten. Odottelen kateellisten kollegoiden kerääntyvän kuola valuen työpisteeni lähelle hetkenä minä hyvänsä. Jos taas eivät hyvän päälle ymmärrä, kärsikööt vatsahaavansa.

Huono aamukahvi

Melitta BellaCrema Speciale 100% Arabica paahtoasteella 2/5 - Laimeaa huonosti vaahtoavaa tiskivettä, jossa ripaus kahvin kaltaista aromia.

Muun muassa tätä juotetaan asiakkaille kun kahvikone-esittelijät maistattavat koneitten eri tuotoksia. Juhla Moka tai Multa Katriina on sentään aidosti kitkerää ja hampaat irvessä juotavaa.

Tänään oli oma tämänhetkinen suosikkikahvini loppu, joten jouduin käyttämään tätä mitään sanomatonta kahvia espressossani, johon tämä Melitan paahto ei todellakaan sovi. Tästä on varmasti kätevä tehdä Latte macchiato tai Caffè latte Hilgalle ja Peralle.

Lyhyesti: En suosittele.

Kahvipapusekoitin

Eräänä synkkänä ja lumimyrskyisenä aamuna havaitsin suuren ongelman. Minulla oli kahvipapuja muttei mitään tehokasta tapaa muuttaa papuja jauheeksi. Tähän piti saada jonkinlainen laite ja nopeasti koska mielenterveyteni kärsi kovasti aamuisin havaittavasta kahvivajeesta.

Olin jo jonkun aikaa harkinnut kahvimyllyn hankkimista, mutta tähän ei ollut ilmennyt akuuttia tarvetta. Kahviherättyäni olen kuitenkin törmännyt yhä useammin ongelmaan, jossa minulla on papuja muttei mitään järkevää tapaa muuttaa niitä jauheeksi. Minulla avainsana tuotteen hankkimisille oli nopeus ja hinta koska en halunnut käyttää, ainakaan vielä, rekkakuormallista aikaa ja rahaa kahvin olomuodon muuttamiseksi.

Suhteellisen lyhyen markkinatutkimuksen jälkeen päädyin sievän näköiseen DeLonghin kahvimyllyyn. Hyvin nopeasti minulle selvisi, että tämän tuotteen ulkonäkö pettää. Tämä on kahvimylly, jossa on leikkaavat terät - ei kuulosta yhtään myllyltä tai jauhimelta. Mylly tämä ei todellakaan ole. Tehosekoitin kahvimyllynä on jotain hyvin kieroa ja outoa samaan aikaan.

DeLonghi KG49 "kahvimylly"

Mitä ongelmia tästä sitten seuraa? Välittömästi huomasin kuinka tehokas tämä on: ei järin. Tehokkuus kärsii koska leikkaavat terät eivät varsinaisesti jauha, kuten mylly-sana antaisi olettaa. Tässä on tehosekoittimista tuttu ongelma, kaikki tavara päätyy pyörimään säiliön seiniä pitkin mitä kevyemmäksi ne leikataan. Kahvipavut pitää näin ollen "jauhaa" kaksi kertaa, jotta saadaan riittävä karkeus esimerkiksi espresson valmistamista varten.

Käyttäminen on suhteellisen mekaaninen kokemus. Laitetta ei saa päälle ennen kuin kantta painetaan ja pysyy päällä ainoastaan painamalla. Laite ilmoittaa selkeästi LED-valoilla millä karkeudella lopputuloksen olisi tarkoitus kyseisellä hetkellä olla. Tämä on enemmänkin viitteellinen koska karkeuteen vaikuttavat monet fyysiset tekijät mutta ennen kaikkea juuri tämän laitteen terät. Infernaalisen muutaman hetken metelin jälkeen joudut aina kuitenkin käyttämään laitteen uudelleen päällä. Tämä ei ole järin tehokasta. Olen nähnyt miten näiden laitteiden pitäisi toimia ja tämä ei toimi niin.

Minusta tämän laitteen suurin ongelma on juuri tehokkuudessa. Tästä syystä en suosittele tätä tuotetta kahvipapujen jauhatukseen. Tämä on enemmän monitoimi tehosekoitin kuin mylly mutta pähkinöitä tai muita vastaavia tuotteita tällä voi kyllä kivasti silputa pienemmäksi.

Kärsimättömyyden kirous ja hätäkahvi

Hiphei! Joulu!

Joulunaika on ilon ja juhlan aika. Iloisesti nauravat lapset ja aikuiset täyttävät ostoskeskukset, kauppatorit ja kauppakadut. Lunta sataa kevyesti pikkupakkasessa ja aurinko paistaa. Kaikkialla on aistittavissa kuinka ilmassa on pientä jännittyneisyyttä. Joulun taikaa ja tonttuja, pukkeja ja pipareita. Joulunaika on rentoutumisen ja kiireen unohtamisen vuoksi yksi vuoden kohokohdista. Näin meille markkinoidaan joulua.

Ja sitten paluu karuun todellisuuteen. Olen työskennellyt neljä vuotta kaupan alalla ja voin kertoa, että viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut jotakin ihmisille. Muutos on pikkuhiljaa hiipinyt kauppoihin ja viimeistään nyt olen huomannut kuinka tietty ihmisryhmä on lisääntynyt. Ennen kaikki odottivat joulua innolla ja odottivat, että voi rentoutua. Nyt joulua juhlitaan hammasta purren koska on pakko ja perinteitä on pakko noudattaa koska se on perinteistä ja perinteistähän ei tingitä.

Lisääntyvä kärsimättömyys tressaa.

Ihmiset tuntuvat olevan nykyään kärsimättömiä ja haluavat kaiken heti ja hänelle itselleen, heti. Mitään väliä ei ole koska mutta kuitenkin heti. Yhtään ei suostuta odottamaan vaikka edellä olisi kolme ihmistä jonossa ja jonotusaika on HIUKEAT viisi (5) minuuttia. VIISI minuuttia ei ehditä odottamaan koska on kiire. Aina on kiire. Minnekään ei ole oikeasti sitten kuitenkaan kiire kun päästään asiakaspalvelijan kanssa juttelemaan koska nyt HÄNTÄ palvellaan ja siitä pitää nauttia. Palvelu on tärkeää ja sen pitää olla hyvää. Huonoa palvelua on jos ei saada tuotetta heti. Huono kauppa kun nenän edestä myydään tuote. Ei saatu heti, pitää odottaa. Kärsimättömyys on nykyajan kirous, joka on todennäköisesti seurausta tästä ABCD -yhteiskunnasta, jonne on viime aikoina yhä enenemässä määrin ilmestynyt jänniä uusia ABCD -luokituksia.

Kaikki pitää saada heti.

En ole ammattilainen väittämään mitään psykoanalyysiä ihmisistä mutta minusta välillä tuntuu, että mitä enemmän ihmisillä on laitteita, sitä tyytymättömämpiä he tuntuvat olevan. Mitä enemmän ihmiset kuluttavat rahaa, sitä onnettomampia kaikki ovat. Mitä enemmän ihmisillä on rahaa, sitä vaikeampaa elämä tuntuu olevan ja sitä enemmän on ongelmia psyykkisesti - enemmän ABCD-ongelmia. Tämäkään ei päde kaikkiin ihmisiin ja tätä ei voi yleistää. Keskustelen päivittäin satojen ihmisten kanssa ja minulla on vain muodostunut tietynlainen kaavio vuosien saatossa. Mitä vanhempi ihminen, sitä helpompi hänen kanssaan on keskustella ja asioida. Tätä ei voida tietenkään yleistää mutta jotenkin omituisesti tämä ilmiö korostuu ääripäissä. Nuoremmat ihmiset eivät jaksa olla hetkeäkään paikoillaan ja kaikki odottelu aika on heille ylitsepääsemättömän vaikeaa ja tuskaista. Puhinaa ja pyörimistä esiintyy jatkuvasti. Eivät kaikki tietenkään ole tällaisia mutta kertaakaan yksikään vanhempi ihminen ei ole käyttäytynyt edellä mainitun nuoremman henkilön tavoin. Poikkeuksia on kuulemma ollut ja varmasti onkin, ei minulla kylläkään ole tullut vielä vastaan. Odotellaan, kyllä sellainen vielä tulee.

Minä pidän vanhemmista ihmisistä asiakkaina, he ovat sympaattisia ja heidän kanssaan on mukava jutella. He ovat aidosti ihmisiä, eivätkä teeskentele tai esitä mitään. He ovat minun henkilökohtainen lempiasiakasryhmäni. Tämän kaiken edellä mainitun parjauksen tarkoituksena oli kertoa kaupan alan työntekijän näkökulmasta nykyajan asiakkaiden luonteesta ja olemuksesta. Yksi ihminen ei voi tehdä kuin empiiristä tutkimusta määrällisenä otantana mutta ovatpa määrät suuria - ainakin jouluna.

Palataanpa tosiaan jouluun ja kahviin, josta tässä blogissa olisi tarkoitus myös kirjoittaa. Minä olen ollut jälleen pyörremyrskyn silmässä, post-apokalyptisen linnakkeen viimeisessä nurkassa töissä koko joulun. Ja sattuneesta syystä täällä on jostain kumman syystä ollut vähän ns. kiirusta ilmassa. Kahvia on nautittu VALTAVASTI mutta siitä ei ole ehditty kirjoittamaan tai oikeastaan edes miettimään yhtään. Ja jälkimmäinen miettimisen puute aiheuttikin kahviholistin pahimman painajaisen: Kahvi loppui eräänä synkkänä ja myrskyisenä aamuyönä! Minä en muistanut ostaa kahvia. Voi surku, häpeä ja hampaiden kiristys!

Kiukkuisen tokkuraisena lähdin kuntosalille läpi tuulen ja tuiskun, samalla manaillen kahvipitoisuuden vähyyttä. Tiesin kyllä, että tätä päästään korjaamaan viimeistään parin tunnin päästä kun saavun työpaikalleni, jossa kahvia löytyy myytäväksi asti. Oi onnea ja auvoa! Parin tunnin suhteellisen väsyneen treenin jälkeen löysin itseni katsomasta kahvikonetta, jossa ammotti tyhjä kahvisäiliö kuin kirouksesta. Manailin itseni liikkeen puolelle etsimään sopivaa kahvia ja mitä näenkään? TÄYSIN TYHJÄT KAHVIHYLLYT! MIKSI!? Missä kahvi!? Missä elämän eliksiirini! Arrgh! Joulu! Kaikki meni!

Ensijärkytyksestä toivuttuani yritin koota mieltäni. Jos olisin kahvi, niin missä lymyilisin? Päättelin, että alakerran taukotiloissa on varmaankin ylimääräistä kahvia. Siellä on aina kahvia. Siellä on hulluja kahviholisteja myös. Ripsakkaa tahtia käyskentelin itseni alakerran kahvikoneen välittömään läheisyyteen manailemaan: Ei kahvia, ei perkele! Eipä ollut täälläkään kahvia.

Yläkerrassa oli eräs mahdollisuus, joka oli käyttämättä. Joulun alla meille saapui Helmut Sachers -kahvia, joka oli petollisen halpaa ollakseen hyvää. Joten minulta jäi nämä kokeilematta. Kukaan myymälähenkilökunnasta ei niitä ollut testannut, joten kukaan ei osannut sanoa olivatko ne minkään makuisia. Hyllyssä näytti olevan koko repertuaari myytävänä SATOJA 250g kahvipapupaketteja kahden (2) euron kappalehintaan - petollisen halpaa, epäilyttävän halpaa, huolestuttavan halpaa. Päätin kuitenkin rohkaista itseni ja testata Espresso version näistä "joulukahveista".

Tasainen ja tylsä janojuoma.

Laitoin itselleni sitten kauan odotetun espressoshotin tulemaan tuplana koska mieli ei ollut enää parhaimmassa terässä. Tuotteen kuvauksessa sanottiin, että tämä kahvi on "aromiltaan rikas ja kermainen ilman karvautta". Täytyy kyllä myöntää, että karvautta ei ollut yhtään. Tämä kahvi oli hyvin pehmeää maultaan. Kaikki alkupotku oli poissa, aromeiden syvyydestä tai loppupään mausta puhumattakaan. Hyvin tasainen ja tylsä kahvi suorastaan. Kuten minulle kollega asian kuvasi osuvammin: "Tämä kelpaisi paremmin janon sammuttamiseen kuin kahviksi". Tämä olikin sekoitus arabicalajeja, joten en oikeastaan ihmettele tätä tasaisuutta. Tämä kahvi on todella turvallinen vaihtoehto niille, jotka eivät ole ikinä espressoa nähneetkään. Minulle tämä ei toiminut ja en suosittele yhtään pidemmälle ehtineelle. Aloittelija tai tuleva barista voi tällä aloitella kahvin valmistelua koska hinta ei todellakaan ole päätä huimaava.

India Kelagur Testissä

Kokeilin aamulla India Kelagur sekoitusta. Tämä osoittautui minulle vähän turhankin hedelmäiseksi, harmillista kyllä. Maku oli miellyttävä ja täyteläinen mutta hiukan viipyilevä runsas hedelmäisyys ei ollut omiaan. Pidän enemmän selkeästä täyteläisestä mausta kuten India Monsoon Malabar -sekoituksessa. India Kelagur kahvisekoitusta suositellaan Kaffa Roasteryn -sivuilla nautittavaksi jälkiruuan kanssa, johon se sopii varmasti hyvin. Tämä on kuitenkin harmittava henkilökohtainen takaisku, koska minulle harvoin tulee tarvetta jälkiruokakahville. Onneksi työpaikalla oli korjaussarjana Espresso 30/70 -sekoitusta.

Pyhiinvaellusmatka

Espresso Latte 4.2

Sain viimeinkin tilaisuuden tutustua Suomalaiseen kahvin Mekkaan eli tässä tapauksessa Kaffa Roasteryn myymälään ja kahvilaan.

Pursimiehenkatu 29:ssa sijaitseva myymälä oli erittäin helposti löydettävissä koska Kaffa Roasteryn iloisen pirteä keltainen väri erottuu hyvin kauas. Tulin täältä hakemaan minulle suositeltua India Kelagur -sekoitusta. Pelkäsin jo, että maanantaina paahdettu erä olisi loppunut ja hyvin lähellä olikin. Paikalle päästyäni jäljellä oli yksi paketti, toissa viikkoista paahtoa. Tämä vaikuttaa ilmeisen suositulta sekoitukselta koska kaikkia muita vaihtoehtoja kyllä näytti olevan hyllyt täynnä. Vähän harmitti, että en saanut tuoretta paahtoa. Tällä kertaa kuitenkin näin.

Tuliaiset kotiin

Kaffa Roasteryn myymälän tiloissa toimii myös kahvila ja päätin testata paikallista espressoa.  Kyselin työntekijältä saako kahviin valita mitä laitetaan mutta ei harmikseni ollut mahdollista. Paikalla oli minulle entuudestaan tuttua Espresso Latte 4.2 sekoitusta, jonka myyjä varoitteli olevan aika tujua tavaraa. Sitä olinkin juuri vailla koska olin marssinut paikan päälle heitalahden torilta asti. Samaa espressoa olen aikaisemmin maistanut E2 Cafessa. Kaffa Roasteryssä oli paikalla yllättävän paljon porukkaa vaikka sijainti ei suoranaisesti ole mitenkään lähellä ydintä. Istumapaikkoja riitti ulkoikkunan vieressä minullekin onneksi. Viehättävää pientä kahvitilaa somisti mukavasti isot ikkunat myös itse kahvipaahtimoon, jossa työntekijät uurastivat kahvien parissa. Näin ja kuulin kahvimaistajat töissä. Jännittävän näköistä hommaa kun lusikalla maisteltiin ja ryystettiin kahvia. Sympaattinen elämysmatka kaiken kaikkiaan.

Täällä oli oikein mukava ja harras kahvintuoksuinen tunnelma. En kehdannut ottaa valokuvia sisätiloista koska olisivat saattaneet pahastua luulemaan minua teollisuusvakoilijaksi. Suosittelen tutustumaan paikkaan, Viiskulmasta kävelee paikalle noin 10 minuutissa.

Jura saapui taloon

Jura Ena 9 Micro One Touch

Vähän pidemmän aikaa on vierähtänyt kahvijutuistani. Tähän on kai hyvä syy? No ei kyllä ole. Ihan laiskuuttani olen ollut kirjoittamatta mitään. Nyt on kuitenkin kirjoitettavaa koska elämässäni on tapahtunut suuria asioita. Minä olen onnellinen uuden kahvikoneen omistaja! Jura Ena 9 Micro One Touch on täysautomaattinen kahvikone, jonne voi laittaa halutessaan joko papuja tai valmista kahvijauhetta. Kone hoitaa valmistuksen nappien painalluksella ja kertoo kaiken tarvitsemansa selkeän näytön kautta. Aamukoomaisen ihmisen paras ystävä. Olen harkinnut kahvikoneen hankintaa yli vuoden jo. Oikeastaan olen harkinnut siitä lähtien kahvikonetta kun ensimmäistä kertaa maistoin espressoa pari vuotta sitten.

Kahvivalinnat, säätörengas ja näyttö

Jura Ena 9 Micro OT on HYVIN pieni

Jurassa on erittäin yksinkertainen valikko, jota hallitsee pyöriteltävä säätörengas. Renkaan kautta voi esimerkiksi säätää veden määriä, kahvin vahvuuksia ja taukoja mitä laite pitää valmistuksen aikana. Näytölle ilmestyy selkeästi mitä Jura tekee tai haluaa sinun tekevän. Suomea kone ei puhu mutta Englannilla pärjää koska Italiaa, Saksaa tai Ranskaa en ymmärrä. Suomenkielinen ohjekirja kyllä kertoo selkeästi koneen toiminnoista ja selittää erilaisia vinkkejä käyttöön. Koolla tätä tuotetta ei ole kyllä pilattu. Se on todellakin mikrokokoinen. Ainoastaan 21cm leveä, 45cm syvä ja 32cm korkea. Pöydältä tämä vie siis suurin piirtein yhtä paljon tilaa kuin perinteinen Moccamaster.

Kuten edellä jo mainitsinkin Jura Ena 9 on täysin automaattinen kahvikone. Tämä tarkoittaa sitä, että se valmistaa kahvit alusta loppuun yhdellä napin painalluksella: Capuccino, Latte macchiato, Espresso ja perinteinen kahvi syntyvät hetkessä. Käyttäjän on huolehdittava vain koneen ajoittaisesta puhdistamisesta, papujen lisäämisestä ja vesisäiliön täyttämisestä. Laite kertoo tarpeistansa näytön kautta. Maitoa kone voi imeä suoraan maitopurkkiin laitettavasta letkusta tai sitten erikseen hankittavista maidon kylmäsäilytyslaitteista. Minä suosin perinteisempää purkkiratkaisua. Konetta voi hienosäätää haluamaansa suuntaan.

Tummalla kahvilla Jura-aikaan

Juran hankkimisen ansiosta voin nyt paremmin hankkia juuri sopivia papusekoituksia ja vertailla erilaisia kahveja toisiinsa. Tällä hetkellä minulla on papuina Kaffa Roasteryn - India Monsoon Malabar -kahvi. Tämä on hyvin pehmeää (Arabica) ja täyteläisen tummaa. Oikein miellyttävä aamukahviksi. Tällä on hyvä aloittaa Jura-aika.

Uusi kahvittaja

Heipähei kahvinjuojat!
Minä olen Henry ja ajattelin nyt suorittaa lyhyen esittelyn itsestäni. Olen 30 ikävuoden paremmalla puolella elävä miespuolinen otus, joka on niin sanotusti myöhäisherännäinen kahvin suhteen. Pari vuotta sitten maistoin ensimmäistä kertaa oikeahkoa kahvia. Kyseessä oli Arvid Nordquist Classic Reko tummapaahto. Kyseinen kahvi on yksi tummimmista paahdoista mitä löytyy perus kelomarketinkin valikoimasta. Tätä kahvia kutsun nykyään paremmaksi vaihtoehdoksi juhlamokalle tai muille "peruskahviksi" kutsutuille litkuille. Edellä mainitusta kahvista alkoi valistuksen tieni kohti yhä parempaa kahvia. Peruspahvi ei maistu enää miltään ja surullisen usein joudun tätä myrkkyä silti juomaan. En kuitenkaan ole mikään kahvinarkkari, jonka pitää saada fiksinsä oli kahvina mikä hyvänsä. Sanoisin olevani enemmän kokeilija, joka etsii uusia näkökulmia muttei halua välttämättä hifistellä asioiden kanssa - vielä. Haluan tuoda näkemykseni kahvista ja miljööstä esille tulevaisuudessa tämän blogin kautta ja toivoisin myös oppivani siitä jotain. Kahvi ei ole pelkästään oraalisesti nautittava asia, siihen liittyy muitakin asioita.

Mitä tulee muuhun elämääni: Olen graafisen suunnittelun, sarjakuvapiirtämisen ja valokuvaamisen saralla kunnostautunut osaaja, joten näen tulevaisuudessa tässä blogissa vähän enemmän valokuvauksia sisältäviä merkintöjä. Olen valitettavan entusiastinen myös juustokakkuja kohtaan, jotka onneksi sopivat melko hyvin kahvin rinnalle. Toivottavasti teille aukeaa tulevaisuudessa kirjoitusteni kautta enemmän kahvin saralla. Lupaan, että kirjoitan tänne juttuja. Jännästi en luvannut enempää.

Mukavaa viikkoa kaikille. :)

Radikaaleja uudistuksia

Koska itse olen laiska usein kovasti kiireinen, eikä tule tänne sitten raportoitua kahvin ihmeellisestä maailmasta lainkaan niin usein kuin pyhän juoman arvolle kuuluisi, on tänne eksyville ja löytäville tästä lähin luvassa toivottavasti aktiivisempaa päivitystä ja entistä enemmän tiukkaa tutkivaa journalismia. 

Toisin sanoen, jatkossa tänne päivityksiä tehnee myös Herny, joka saa suorittaa tarkemmat esittelyt itsestään korkeimman omakätisesti. Juhlava sopimus sinetöitiin Eliten espressolla, jota kyllä varsinaisesti siskon opinnäytetyön kunniaksi hörpittiin. (Hörpittiin toki myös alkoholipitoisempaa, mutta sen arvostelu ei nyt kuulu tänne.) Hyvää oli. Sekä opinnäytetyö (jota ei kyllä maisteltu vaan selailtiin), tämä hieno sopimus, ruoka, juoma ja vieläpä se espressokin. Kamalaa olisi ollutkin kyllä, jos olisi niin maineikkaassa paikassa saanut hyvän aterian päälle kehnoa kahvia. Ei tule lainkaan väheksyä sitä osiota. Pistettä sen kuuluisan i:n päälle.

Nomnom.

Tällä se päivä alkaa. Olen siis jo aika riippuvainen maidonvaahdottimesta...

Oma kahvi paras kahvi.

Sattuneesta syystä viime viikon aikana en ole oikein kerennyt kahviloihin. Mutta hyvää kahviahan tietysti saa, kun itse sitä tekee, joten ei tässä sikäli ole puutteessa jouduttu elämään. Se taannoin mainittu Johan & Nyströmin Espresso Fair Trade Organic oli mielestäni tosi buenoa siis myös ihan espressona eikä ainoastaan maitokahvivirityksissä.

Shampanjaa sen sijaan on tullut juotua. Voin kyllä suositella sitäkin. Oikein hyvää oli sekä Moët & Chandon että Veuve Clicquot. Kihloissa ja kännissä on kiva olla, vai miten se meni...

 

Ettei nyt mene ihan hurvitteluksi, niin tänään oli elämä kyllä taas ihan sitä normaalia arkea - niin kuin toki oli viime viikkokin viikonloppua lukuunottamatta. Erehdyin sitä paitsi töissä juomaan tänään kupin kahvia uudesta automaatista. (Juuri siksi että masiina oli uusi ja sitä piti siis kokeilla.) Valitettavasti kahvi oli ihan samaa vanhaa kakkaa kuin aina ennenkin.

Viime aikojen Top 3

Huonoimmat kahvihetket top 3:

1) Aamukahvi vanhempien asunnossa sinä aamuna, kun toinen kissa oli karkuteillä. 

Katkonaista unta takana yhteensä ehkä 2 tai 3 tuntia. Yö kului itkien, heräillen jokaiseen risahdukseen, (josko se olisi tullut takaisin?) ja itseyytösten keskellä velloessa. Miten se pentele voi karata vain kaksi tuntia ennen kuin piti lähteä, juuri kun kaikki oli niin valmista että evakossa olleet katit pääsisivät uuteen kotiinsa?

Kahvissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta tällaisina hetkinä nyt ei mikään maistu.

2) Sähkötalon Robert's coffeen espresso

Päivä oli hyvä, kahvi ei. Palanutta ja pahaa, ei muuta lisättävää.

3) Kirkkonummen ABC:n aamiaissukkamehu

Aamiainen ABC:llä, jee! Eiköhän tämä olisi jo yksinään riittävä perustelu? Keittiöremontti kotona siinä vaiheessa, että kaikki kokkausta muistuttavakin lähinnä mission impossible. Takana edellisen illan kahden kireähermoisen ja väsyneen ihmisen turhautunut kiukunpurkaus. (Kyllä, olin itse se toinen osapuoli.)

On vain kaksi syytä, miksi tämä kahvi ei ole listan kakkosena: ensimmäinen on se, että olin matkalla ratsastamaan islanninhevosilla. Toinen on se, että oltiin jo ehditty sopia ne kiukuttelut.

Parhaimmat kahvihetket top 3:

1) Aamukahvi, kun olimme kaikki onnellisesti taas kotona.

Molemmat kissat, myös karkulainen, mies ja minä, kaikki vihdoin saman katon alla. Ja valmis keittiö! Elämän täydellisiä hetkiä. Joskus niistä muistaa olla onnellinen vasta kun on ollut melkein liian myöhäistä.

2) Espresso Soul Kitchenissä

En odottanut täällä näin hyvää kahvia! Erinomainen kahvi loistavaan päivään. Aurinkoa, Linnanmäkeä, siideriä puistossa, hyvää seuraa, hyvää ruokaa, kerrankin aikaa olla yhdessä. 

3) Säkki kolumbialaista Stockmannilla

Tämä on oikeasti vielä testaamatta, mutta jo se, että Stockalta viimein löytyi kolumbialaista kahvia papuina, (alle 40 euron riistokilohinnalla) on mainitsemisen arvoista. Eikä Kolumbia ole vielä kertaakaan pettänyt kahvin suhteen.

Eka kahvi uudessa kodissa

Piti muuttaa kaikessa rauhassa kahtena päivänä, mutta niinhän siinä sitten kävi, että käytännössä kaikki huonekalut raijattiin ahneesti yhden päivän aikana. Viimeinen kuorma perillä puoli kymmenen aikaan illalla. No, tärkeimmät asiat ensin, eli kaikkien pinojen keskeltä kaivetaan viimeisten laatikoiden sisällöstä espressokone ja kahvipurkki. (Mies sanoo, ettei tullut mieleenkään unohtaa niitä. On se siis jotain oppinut.)

Ensimmäinen aamukahvi omassa kodissa seuraavana aamuna, yhtä juhlaa. Kroppaa särkee, jalat ovat mustelmilla. Kunnolla toimivaa keittiötä odotellaan vielä parisen viikkoa, joten kahvivedet haetaan kylppäristä. Astiat - tietysti laatikoissa. Tuolit - jossakin tavoittamattomissa, pinoissa. Mutta espressokeitin, se on  paikallaan, ja löytyy se mukikin. Työtuoli alle, maito mikroon. Siinä se on. Täydellinen aamuhetki.

Ylimääräinen kuppi kahvia suolavedellä maustettuna

Jo pari päivää on kuukauden jatkunut remonttiputki oireillut. Kokemus on opettanut, että sopiva määrä sopivasti jatkunutta stressiä = holtittomia itkunpurkauksia. Maanantaina aloin tyrskiä Animal Rescueta katsellessani ja tiesin, että nyt ei sitten olla enää kaukana siitä oikeasta pisteestä. Yksin pakertaminen pahentaa mieltä, tänään on päässä liikkunut kovin rumia ajatuksia siitä miten kaikki muuten niin kovin hyveelliset maailmanpelastajat unohtavat aina sopivalla hetkellä ne lähempänä olevat konkreettisen avun tarvitsijat.

Kyllä minä itseni tunnen, ohi nämä menee ja ehkä jo huomenna ovat pahat ajatukset tiessään ja jaksan taas rakastaa tätä maailmaa. Huomenna taas tiedän, että muut eivät vaan ole edes tulleet ajatelleeksi. Huomenna muistan, että muilla on muut kiireet. Huomenna nauran omalle typeryydelleni ja samalla vähän soimaan itseäni itsekkäistä ajatuksistani. Huomenna. Odotellessa yritän rauhoittua, pitää tauon, keittää kupin maitokahvia maailmanparannushengessä reilun kaupan luomuespressosta.

Tänään se vaan ei ihan riitä. Itsesääli, paha mieli ja ämpärillinen kyyneleitä maustavat tämän kupillisen. Jos saisin nyt yhden toiveen, toivoisin ystävän soittamaan ovikelloa, mukanaan muutama siideri ja pizzaa. Pieniä juttuja, joskus niin isoja.

Liian kiire

Joo-o, monta kahvia on nyt jäänyt mainostamatta ja aika monta juomattakin, koska on vähän koko ajan kiire. Ensin aika meni asunnon etsimiseen, ja nyt se sitten menee sen remontoimiseen ja tavaroiden läpikäymiseen, go figure. Oma läppärikin sanoi sopimuksen irti pari viikkoa sitten ja on edelleen korjattavana, joten siihen asti paukutan miehen varaläppäriä, jonka näppäimistö on rai-vos-tut-ta-va. Ei houkuttele kirjoittamaan.

Töissä on alettu tarjoilla ainakin välillä aamuisin myös vihreää teetä, ja vaikkei sekään nyt ole tietenkään mitään ihan priimaa, niin olen ollut uskollinen päätökselleni juoda ainakin mahdollisimman vähän pahaa kahvia ja päivittänyt siis aamuteehen silloin kun jotakin kelvollista on tarjolla.

Ne vähäiset kahvit joita olen kaupungissa ehtinyt juomaan, ovat sijoittuneet Stockan kellarikerroksen Wayne'siin ja Ekbergille. Wayne'sissä join kevään (minkä??) ekan jääkahvin, ei se tainnut hullumpaa olla, mutta ei kai sitten erityisen mieleenpainuvaakaan, koska en nyt todellakaan enää osaa sanoa muuta kuin että tilatulta minttusuklaa makusiirapilta se ei ainakaan maistunut. Ekberg nyt on aina täynnä, mutta hyvän café au lait:n sieltä saa, ihanasti maitokannun erikseen, niin että voi hetken kuvitella istuskelevansa aamiaisella Pariisissa. Sopii haaveilla, koska kaikki potentiaaliset matkarahatkin taitavat upota remonttiin.  Voisikohan niitä ruotsalaisrouvia pyytää seuraavan kerran puhumaan ranskaa, olisi autenttisempi tunnelma?

Kotiin kannetuista kahveista parasta toistaiseksi on ehkä hiukan yllättäenkin ollut Stockmannilta ostettu guatemalalainen. Ihan liian pienessä paketissa vaan myyvät sitä, hetkessä kulutettu. Olisi ollut tarjolla jopa kolumbialaisiakin papuja, mutta hinta oli niin härski, ettei pystynyt vielä venymään. Löysin nettikaupan, josta olisi saanut kolumbialaista taattua laatua ihan järkihintaan, mutta kuinka ollakaan, eihän niitä sitten sieltä saanutkaan tilattua enkä nyt heti ole karauttamassa Turun suuntaan, joten on selvittävä ilman. Cremasta tuli sitten taas tilattua täydennystä, tätä ja tätä, elän toivossa että jälkimmäinen säkki jo korkataan uudessa asunnossa...

Nyt ei yhtään hermostimulantteja tänne enempää, kiitos.

Nyt on saanut kirjoittelut unohtua kaiken päälle, niskaan, eteen, jonnekin kaatuvan tieltä. Kuumeessa ei kykene juomaan kahvia, se oli se eka selitys. Sitten tietysti myös mies kuumeessa, ja kyllähän kaikki naiset tietää millasia on sairaat miehet - kuolemantuskassa 24/7.  Siis kahvin maistelun ja kirjoittelun sijaan sai kesittyä esittämään empaattista...no fuck, keskittyä jotenkin edes siihen, ettei nyt ihan pimahtais, koska onhan se kipeenä oleminen toki ikävää, mutta niin on kyllä sen voihkimisen kuuntelu ja passaaminenkin, trust me. Korkkasin kyllä postin toimittamista kahveista jo varmaan ainakin viikko sitten tämän, ja maku on ihan bueno. Piti tietysti mainita jo aikaa sitten, mutta sitten sen sairastelun jälkeen iski vaan taas kaikki muu kaaos.

Eikä se hoppu ja eri asioista stressaaminen eikä edes miehen sairastelut näytä ihan heti loppuvan. Vähän kun olis sullottu viiden viikon asiat yhteen viikkoon. Ja turha luulla, että huomennakaan pääsis fiilistelemään lauantaikahville - sillon mennään töihin. (No joo, poikkeustilanne, not a big deal.) Mutta oikeasti, tällä viikolla kyllä on ollut sellanen olo, ettei todellakaan tarvita kahvia hereillä pitämään, miettisinkö jopa pienessä mielessäni hetken sitä, että tällaisetko stressipesäkkeet ne siirtyvät sitten siihen parjaamaani kofeiinittomaan...että oikeastaan sinne töihinkin on ihan jees mennä, voipahan keskittyä hetkeks rauhassa johonkin ihan muuhun.

Palaan, kun saan taas juoda kahvini rauhassa.

Alkuvuoden kahvihetkiä

Vuoden tokana päivänä oli jo melkeen kriisi päällä, kun yöjunasta noustessa kahvi oli suurin piirtein ainoa asia mielessä, eikä sitä ollut. Ja hitto sitä kahvia pitää siis yleensä todellakin olla tarjolla heti kun silmät on avattu! Kun mies vielä sähläsi puhelimensa herätykset ja aamu alkoi siis kyydin odottelulla pakkasessa, niin oli henkilökohtainen maailmanloppu ihan just melkein nurkan takana. Seuraavanakin aamuna epätoivolla tyydytin sitä kahvinhimoa varmaan neljällä mukillisella teetä, ei se oo sama, ei ollenkaan. Onneks miehen isovanhemmat sentään on aina ymmärtäneet miten homma toimii, siellä kahvia on tarjolla aamulla, päivällä ja illalla...kofeiinipäänsärky parani kertaheitolla. Loppureissu pohjoisessa sitten hotellin melko paskojen aamukahvien voimin, muuten loma ja hotelli oli kyllä melko täydellisiä. Paluumatkalla pieni huomio kuitenkin sen suhteen, että kaksi isoa mukillista kahvia tyhjään vatsaan aamulla ei ehkä sittenkään ole ihan se toimivin ratkaisu...aamiaispysähdyksellä oli jo kevyttä kovempi tärinä päällä, kofeiinia jees.

Kotiin palatessa omalla keittimellä keitetty maitokahvi oli taas pala taivasta.

Eka viikko töissä ja hyvät päätökset pahan kahvin vaihtamisesta teehen on taas unohtuneet, en tiedä miten se sumppi ei nyt olekaan maistunut ihan niin pahalta taas. Oliskohan joku pessyt keittimen uuden vuoden kunniaks? Vanhojen työkavereiden kanssa Ruoholahden Ciao! Caffessa aika kelpo lattekin tähän viikkoon. Kun se yks nyt vielä uskois psykologia, kun ei kerran meitä usko. Oli kuulemma sanonut, että kiltteydestä pitäs päästä eroon, jos sillä olis painoarvoa nyt enemmän kun tuli ammattilaisen suusta?

Hyvää Joulua!

Vähän parempaa.

Huh, ei sitten tarvinnut juoda sitä paskakahvia, mies järjesti asiansa ja loma pitäis olla pelastettu. Siis kiltisti lipitin teetä aamulla töissä koko viikon. Tai no, tänään sorruin huuhtomaan oman hyvän aamukahvin maun kitkerällä kakkosella, oli akuutti lisäkofeiinin tarve. Kissakello edistää, aloitti ryökäle leikit tunnin etuajassa ja kiskoi vanhemmankin mukaan touhuihin.  Huomenna jos alottaa samaan aikaan, niin saavat leikkiä aamun parvekkeella pakkasessa. (Tiedän nieleväni taas tänkin kidutuslupauksen kevyesti jo melkeen ennen aamukahvia, ei noita vaan voi vihata enempää kun puol tuntia kerrallaan.)

Eilen pitkästä aikaa ystävän kanssa ihan oikeasti kahvilla, huippusaavutus että onnistuttiin, kun en edes muista millon viimeks. Siis millon viimeks oltaisiin oltu kahvilla istumassa, nähty kyllä on mutta aina kotiseinien suojissa. Ei kai mitään sen tähdellisempää asiaa, varmaan vaan taas tajuttiin miten paljon onnelisempina ihmiset eläis, kun vaan kuuntelis meitä ja noudattas niitä ohjeita. Ei ne tyhmät tajua. Seuraan olin tyytyväinen, kahviin pettynyt, piti olla Columbia Gourmet, mutta pressopannussa oli lähinnä palanutta purua. Edellisellä kerralla Ciao! Cafféssa sama tavara ihan takuulla oli parempaa, tarkistin vielä omista muistiinpanoistani, oli se. Tuoreus, tuoreus, tuoreus ja vielä joku joka osaa valmistaa sen kahvin. Onko nyt sitten niin, että Helsingissä on hyvää kahvia kodin ulkopuolella haettava etupäässä kolmesta osotteesta, Aschan Café Jugendista, Torresta ja Briossista...

Madeiralla muuten capuccinon seurana tuli välillä pätkä kanelitankoa, testiin heti aamulla jos pää on niin hereillä että muistaa...(edellisviikonlopun kanelikokeilu jauhetulla ei menny ihan niinku Strömsössä.) Tänään kahvi vaihtuu punaviiniin, oon tän lasilliseni niin ansainnut! En ehkä käytöksestä ihan kympillä, mutta ahkeruudesta ainakin.

Kaikkeen ei kahvikaan auta.

Eilen lumituiskua, jouluostoksia ja Aschanin edelleen tosi hyvää latttea, joka maistui lumessa kahlaamisen jälkeen ehkä vielä paremmalta. Tänään tupla-aamukahvit ja äärivitutusta. Ei toki vituttanut vielä sillon, kun hörpin sitä kakkosmukillista, mutta nyt kyllä. Sen verran pahasti, ettei tee mieli tarjoilla sitä espressoa ja madeiraa kenellekään, edes itselleni. Paskaan päivään riitti yksi lause, jonka myötä menikin sitten aika paljon suoraan vessasta alas, oikeestaan meni siis koko helvetin loma. 

"Mun pitääkin olla takasin töissä jo loppiaisena."

No eipä kannata sitten lähteä kahden päivän takia toiseen päähän Suomea, että saisi körötellä autolla taas kaksi päivää takaisin. Tästä sentään oltiin samaa mieltä Mieshän toki menee jo ennen joulua, joten helvettiäkö minulle huusi, sehän saa lomansa kuitenkin. Joojoo, harmittaa sitäkin ja katotaan jos järjestys jotenkin sittenkin. Mutta kun en jaksa taas näitä mukavarmojen mukasovittujen suunnitelmien paskamuutoksia.

Piti sillon sen tokan aamukahvin kohdilla vielä kirjotella paremmasta elämästä, johon kuuluu taas ehkä vähän vähemmän paskaa kahvia. Mutta huomenna juon sittenkin sitä sukkamehua aamulla töissä ihan vaan kiusallani.