Vuoden tokana päivänä oli jo melkeen kriisi päällä, kun yöjunasta noustessa kahvi oli suurin piirtein ainoa asia mielessä, eikä sitä ollut. Ja hitto sitä kahvia pitää siis yleensä todellakin olla tarjolla heti kun silmät on avattu! Kun mies vielä sähläsi puhelimensa herätykset ja aamu alkoi siis kyydin odottelulla pakkasessa, niin oli henkilökohtainen maailmanloppu ihan just melkein nurkan takana. Seuraavanakin aamuna epätoivolla tyydytin sitä kahvinhimoa varmaan neljällä mukillisella teetä, ei se oo sama, ei ollenkaan. Onneks miehen isovanhemmat sentään on aina ymmärtäneet miten homma toimii, siellä kahvia on tarjolla aamulla, päivällä ja illalla...kofeiinipäänsärky parani kertaheitolla. Loppureissu pohjoisessa sitten hotellin melko paskojen aamukahvien voimin, muuten loma ja hotelli oli kyllä melko täydellisiä. Paluumatkalla pieni huomio kuitenkin sen suhteen, että kaksi isoa mukillista kahvia tyhjään vatsaan aamulla ei ehkä sittenkään ole ihan se toimivin ratkaisu...aamiaispysähdyksellä oli jo kevyttä kovempi tärinä päällä, kofeiinia jees.
Kotiin palatessa omalla keittimellä keitetty maitokahvi oli taas pala taivasta.
Eka viikko töissä ja hyvät päätökset pahan kahvin vaihtamisesta teehen on taas unohtuneet, en tiedä miten se sumppi ei nyt olekaan maistunut ihan niin pahalta taas. Oliskohan joku pessyt keittimen uuden vuoden kunniaks? Vanhojen työkavereiden kanssa Ruoholahden Ciao! Caffessa aika kelpo lattekin tähän viikkoon. Kun se yks nyt vielä uskois psykologia, kun ei kerran meitä usko. Oli kuulemma sanonut, että kiltteydestä pitäs päästä eroon, jos sillä olis painoarvoa nyt enemmän kun tuli ammattilaisen suusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti