Ei ole juuri pahempaa aamua, kuin herätä pimeään ja kylmään huomatakseen, että sitä kahvia ei siis tosiaankaan ole. On vaan pakko huomata ajoissa. Urbaani metsästäjä uhmaa tuulta ja tuiskua, ettei maailman pahuus pääse vahingossa yllättämään.
Oonko jo käynyt liian vaativaksi vai onko edellisestä kerrasta vaan liian pitkä aika, mutta siis eihän tässä kaupungissa ole kunnollisia kahvikauppoja, ei ainakaan tarpeeksi! Helsingissä myydään kahvia ihan omituisissa paikoissa, sisustusliikkeissä kalliiden kahvikoneiden vieressä ikään kuin malleina. Osta hieno kone, ja hei testaile sitten tätä samalla, kun se nyt käy helposti niin unohdat sitten että tavallisissa marketeissa on tarjolla vaan sitä Saludoa. Ja ne perhanan Nespressot, paljonkohan kertyy kahville kilohintaa niitä nappeja ostellessa...mutta tokihan ne uudet koneet on nättejä. Törkeissä hinnoissa on kahvinpapu muutenkin monessa puljussa. Siis kaivan toki kuvetta, jos tiedän saavani täsmälleen sitä mitä etsin, mutta turha on maksaa mansikoita pikku pussukasta epämääräistä papublandista. Aschan Café Jugendissa juotu capuccino oli hyvää ja olihan siellä myynnissä kahvejakin muiden herkkujen ohella, mutta oliko kunnon säkkejä papuja kotijauhatukseen? No eipä tietenkään. Valtaosa kahvista muutenkin on aina valmiiksi jauhettua, ja mikäs siinä, eivät kaikki jaksa myllyä kotiinsa ostaa, mutta ulkomailla olen siihenkin ihmeeseen törmännyt että kahvi on myynnissä papuina ja tarvittaessa se jauhetaan paikan päällä asiakkaalle mukaan. Tuoreus, tuoreus, tuoreus...
Kun oli ravattu puoli keskustaa läpi, luovutin ja surffasin taas Cremaan. (Joo joo joo, on niillä se oikea kauppakin josta vois käydä hakemassa ihan itse kahvit, mutta kun en sillä suunnalla useinkaan kävele enkä ainakaan tähän vuoden aikaan huvikseni jaksa ylimääräistä lenkkiä ruokaostosten oheen.) Mutta nyt siis odotellaan taas testiin kolmea uutuutta, aamut pelastettu. Mutta voiskohan joku silti perustaa ydinkeskustaan Théhuonetta vastaavan kahviputiikin, pliis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti