Nyt on saanut kirjoittelut unohtua kaiken päälle, niskaan, eteen, jonnekin kaatuvan tieltä. Kuumeessa ei kykene juomaan kahvia, se oli se eka selitys. Sitten tietysti myös mies kuumeessa, ja kyllähän kaikki naiset tietää millasia on sairaat miehet - kuolemantuskassa 24/7. Siis kahvin maistelun ja kirjoittelun sijaan sai kesittyä esittämään empaattista...no fuck, keskittyä jotenkin edes siihen, ettei nyt ihan pimahtais, koska onhan se kipeenä oleminen toki ikävää, mutta niin on kyllä sen voihkimisen kuuntelu ja passaaminenkin, trust me. Korkkasin kyllä postin toimittamista kahveista jo varmaan ainakin viikko sitten tämän, ja maku on ihan bueno. Piti tietysti mainita jo aikaa sitten, mutta sitten sen sairastelun jälkeen iski vaan taas kaikki muu kaaos.
Eikä se hoppu ja eri asioista stressaaminen eikä edes miehen sairastelut näytä ihan heti loppuvan. Vähän kun olis sullottu viiden viikon asiat yhteen viikkoon. Ja turha luulla, että huomennakaan pääsis fiilistelemään lauantaikahville - sillon mennään töihin. (No joo, poikkeustilanne, not a big deal.) Mutta oikeasti, tällä viikolla kyllä on ollut sellanen olo, ettei todellakaan tarvita kahvia hereillä pitämään, miettisinkö jopa pienessä mielessäni hetken sitä, että tällaisetko stressipesäkkeet ne siirtyvät sitten siihen parjaamaani kofeiinittomaan...että oikeastaan sinne töihinkin on ihan jees mennä, voipahan keskittyä hetkeks rauhassa johonkin ihan muuhun.
Palaan, kun saan taas juoda kahvini rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti