Huh, ei sitten tarvinnut juoda sitä paskakahvia, mies järjesti asiansa ja loma pitäis olla pelastettu. Siis kiltisti lipitin teetä aamulla töissä koko viikon. Tai no, tänään sorruin huuhtomaan oman hyvän aamukahvin maun kitkerällä kakkosella, oli akuutti lisäkofeiinin tarve. Kissakello edistää, aloitti ryökäle leikit tunnin etuajassa ja kiskoi vanhemmankin mukaan touhuihin. Huomenna jos alottaa samaan aikaan, niin saavat leikkiä aamun parvekkeella pakkasessa. (Tiedän nieleväni taas tänkin kidutuslupauksen kevyesti jo melkeen ennen aamukahvia, ei noita vaan voi vihata enempää kun puol tuntia kerrallaan.)
Eilen pitkästä aikaa ystävän kanssa ihan oikeasti kahvilla, huippusaavutus että onnistuttiin, kun en edes muista millon viimeks. Siis millon viimeks oltaisiin oltu kahvilla istumassa, nähty kyllä on mutta aina kotiseinien suojissa. Ei kai mitään sen tähdellisempää asiaa, varmaan vaan taas tajuttiin miten paljon onnelisempina ihmiset eläis, kun vaan kuuntelis meitä ja noudattas niitä ohjeita. Ei ne tyhmät tajua. Seuraan olin tyytyväinen, kahviin pettynyt, piti olla Columbia Gourmet, mutta pressopannussa oli lähinnä palanutta purua. Edellisellä kerralla Ciao! Cafféssa sama tavara ihan takuulla oli parempaa, tarkistin vielä omista muistiinpanoistani, oli se. Tuoreus, tuoreus, tuoreus ja vielä joku joka osaa valmistaa sen kahvin. Onko nyt sitten niin, että Helsingissä on hyvää kahvia kodin ulkopuolella haettava etupäässä kolmesta osotteesta, Aschan Café Jugendista, Torresta ja Briossista...
Madeiralla muuten capuccinon seurana tuli välillä pätkä kanelitankoa, testiin heti aamulla jos pää on niin hereillä että muistaa...(edellisviikonlopun kanelikokeilu jauhetulla ei menny ihan niinku Strömsössä.) Tänään kahvi vaihtuu punaviiniin, oon tän lasilliseni niin ansainnut! En ehkä käytöksestä ihan kympillä, mutta ahkeruudesta ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti