Vihdoin!

No siis niin. Vasta tai vihta, mutta eipä ole tässä pitkään aikaan ollut juuri (uutta) kirjoitettavaa tai aikaa istua koneella runoilemassa iltaisin. Syytetään siitä nyt sitten vaikka esimerkiksi kahden viikon reissua. Jonka aikana muuten join ihan hämmästyttävän vähän kahvia. Suosivat, omituiset ihmiset, tuolla Karibian suunnalla mukamas teetä. Vaikka about maailman parhaat kaffet kasvavat ihan nurkilla. Oikeasti, lievä shokkireaktio oli käydä paikallisessa supermarketissa havaitsemassa, että kahvihyllyssä oli etupäässä pikakahvijauhetta. Heikkoa on ollut kyllä täällä kotimaassakin, ei ole usein joutanut kahvittelemaan. Eikä liene enää mikään uutinen todeta, että Aleksi 13:sta yläkerran Factorystä saa edelleen aika kehnoa lattea.

Mutta asiaan. Aikani olen siitä huonosta työpaikkakahvista täällä(kin) kitissyt. Vaihdettuani istumapaikkaa kuulin huhuja rakennukseen majoittuneesta espressokoneesta. Jep, todistettavasti sellainen oli - ja meni. Tuhmat konsultit veivät masiinansa mukanaan lähtiessään. Ihmeellistä itsekkyyttä! Hätäratkaisuna ostin vuoden alussa edes parempaa teetä Caffista . Ei oikeastaan huono ratkaisu, koska siinä uudessa istumapaikassa oli hiton kylmä. Sanon oli, koska nyt kevätaurinko alkaa jo lämmittää aika mukavasti ikkunan takana. Synkät talvikuukaudet kuitenkin mentiin huivi harteilla, kynsikkäät käsissä ja noin viidellä teemukillisella/päivä.

Mutta nyt siis kevättä on ilmassa, ja viikonlopun brunssi johdatti minut paitsi ihanaisten suklaaherkkujen äärelle Chjokoon , myös Creman ohitse. Eihän sen ohi voinut kulkea poikkeamatta sisään, ja niinpä työpöydälläni nyt vihdoinkin kiiltelee se ihanainen pressopannu, josta jo syksyllä haaveilin. Seuranaan purkillinen tuoretta Lucaffén Mr. Exclusivea.

Ja voi pojat. Kyllä nyt taas pienen ihmisen kelpaa. Oli ehkä noin 9,9 kertaa paremman makuista kuin automaatin sukkahikisumppi, jota olen kyllä lakannut juomasta (paitsi äärimmäisessä hädässä) jo aikaa sitten. Odottelen kateellisten kollegoiden kerääntyvän kuola valuen työpisteeni lähelle hetkenä minä hyvänsä. Jos taas eivät hyvän päälle ymmärrä, kärsikööt vatsahaavansa.