Eilen selvisi, etten ole ainoa kahvielitisti työpaikallani. Aloin haaveilla espressopannusta ääneen, ja heti löytyi ihminen joka ilmoitti, että jos sellaisen keittiöön kiikutan, hän hankkii joka toisen kahvipaketin. Hmm. Täytynee sitten alkaa tosissaan harkita. Mutteripannuajoista on kohdallani jo jonkin aikaa, mutta niillähän minäkin espressourani aloitin. Ei maksaisi maltaita, ja olisihan se epäilemättä vaivan arvoista kun saisi juoda kunnon kahvia aamuisin...Itseasiassa kävin jo vilkuilemassa niitä pannuja - ihan pikkuisen vain...Vielä en osannut tehdä ratkaisua. Ostaisiko kalliimman mutta ehkä designiltaan hienomman, vai tyytyisikö ihan yksinkertaiseen perusmalliin? Toisaalta töihinhän se vain tulisi, mutta toisaalta olisi kuitenkin varmaan kovassa käytössä...Ja minkä kokoinen, kahden kupin tahtoo helposti olla liian pieni, kuusi taas on liian iso...neljä ehkä saattaisi olla sopiva. Vai olisiko kakkonen, kuten sanotaan, sittenkin ykkönen? Päätöksiä, päätöksiä...
Ja sitten täytyisi alkaa muistaa raahata maitotölkkejäkin työpaikan jääkaappiin. Mistä muistinkin sen toisen hankinnan joka on ah, niin turha ja silti niin välttämätön: haluan maidonvaahdottimen. Niitäkin katselin tänään. Mutta kun, Bodum tuntuu hallitsevan yksinään markkinoita, enkä ole ihan varauksettoman ihastunut valikoimaan jostain syystä. Lähinnä siksi, että Bodumin mallit ovat lasisia ja oletan, että saisin purnukan pamautettua kuumalla maidolla pirstaleiksi alta aikayksikön. Niillä pienillä paristokäyttöisillä vispilöillä en ala leikkimään, pitää olla kunnon kannu. Ja siis onhan tuossa koneessakin toki vaahdotin, mutta sen kanssa pulaaminen on niin rasittavaa touhua etten jaksa ikinä käyttää. Siltä varalta että joku kahvifriikki, jolla on sisäpiirin tietoa maidonvaahdottimien jännittävästä maailmasta, eksyy tänne: vinkkejä otetaan vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti