Juuh. Olenhan täällä toki muistanut hehkuttaa meidän ylihintaista täydellistä ja ihanaa maidonvaahdotinta? Olen, olen, tietysti. Mutta en niin paljon ettenkö hehkuttaisi vähän lisää. Antakaa minulle jokapäiväinen maitovaahtoni, olen nähnyt valon!
Tokihan se täydellinen maitokahvi on jatkuvasti kaltaiseni vannoutuneen latten lipittäjän märkä päiväuni. Ja onhan sillä kahvilla ja jauhatuksella ja paahdolla ja kaikella väliä. Jopa oikeanlaisella mukilla on! ( = Täytyy olla tarpeeksi iso, ei saa polttaa näppejä, pitää näyttää kivalta. Se fiilis, se fiilis.)
Mutta missä pimennossa olen elänytkään sen suhteen, kuinka isoja eroja siihen joka aamuiseen eliksiiriin tuo itse maito? Siis ennen kuin tuo Krupsin pikku maitoenkeli ilmestyi keittiöön. Juu juu, on eroja rasvaprosenteissa ja sitä mukaa täyteläisyydessä, kyllähän tämän verran Mansikin tuotoksista nyt on tajunnut. Mutta kyllä kunnon vaahdotin on nyt nämä erot näyttänyt ihan eri mittakaavassa.
Joten rasvatonta silloin kun kaipaa oikein kiinteää vaahtoa. Valion vanhanajan Hilja täysmaitoa, kun tekee mieli rasvaista ja täyteläistä makua, muttei kaipaa paksua vaahtoa. Kevytmaitoa perusaamuun. Ja eilen päätin sitten laittaa testiin vielä kahvimaidon, jonka tähän asti olen täysin ohittanut aika turhana: maito kun maito. Vaan nyt on pakko sanoa, että taidan joutua ostamaan toistekin: tuli niin samettisen pehmeä vaahto tämän aamun kahviin, että oikein piti jäädä ihailemaan. Jospa muistan valokuvatakin vähemmän kiireisenä aamuna.
Ja paremman kahvin ilosanoma muuten leviää; töissä ollaan siirrytty keittämään kimpassa aamukahvit jostakin kätköistä paljastuneella MoccaMasterilla, ja vaikkei sillä nyt tietenkään mitään hifistelyelämyksiä keitetä, niin kyllä se nyt enemmän sentään oikeaa kahvia muistuttaa kuin automaatin häijy sukkamehu. Työkaverin kanssa puolestaan käytiin pitkiä keskusteluja espressokoneen hankinnasta. Tilaukseen lähti lopulta DeLonghin masiina, jään odottelemaan testituloksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti