Tahdon.

Monta kertaa olen taas tahtonut kirjoittaa, mutta se yksi virallinen tahtomisasia  maistraatissa ja ne juhlat on vähän tupannut taas kaupuloita kirjoittamisen tielle.

Tällaisen oon nyt päättänyt ainakin tahtoa joskus lähiaikoina sulostuttamaan työaamuja:

Cremasta siis saisi tilattua. Muuton jälkeen työpaikassa on kahviautomaatteja säällittävät 1 kpl/kerros, ja osa niistäkin välillä toimintalakossa. Jonota siinä sitten pahaa automaattisotkua. Olenkin toistaiseksi siirtynyt kokonaan teehen. Keittolevyjäkään ei (ilmeisesti paloturvallisuussyistä?) ole, joten mokkapannun voi unohtaa. Tuommoinen pikkuinen pressopannu ei vaatisi kuin kuumaa vettä, ja tietysti sen oman kahvin ja maidon kiikuttamisen jääkaappiin. Pientä vaivannäköä, mutta ainakin saisi kunnollista kahvia. Työn alla.

Kotonakin meinasi katastrofi iskeä, kun luotettavan pikku Krupsini metallinen suodatin halkesi. Tuplaespressoni on asia josta aamuisin ei tingitä. Meni siis ylimääräistä aikaa, kun piti tuhrata yhden kupin suodattimella. Onneksi tuli pelastus, ja Stockmannin myyjä osasi ihan osoitelappusen kera neuvoa sen maahantuojan huollon, josta uusia suodattimia sai. Huh.

Testissä on nyt ollut lentokentän Starbucksista mukaan napattu Sumatra, ja taitaa olla tummapaahtoisinta jota olen hankkinut. Melkein mustaa jauhettuna. Ihan mukavasti on potkua ja makua! Ja pakko sanoa taas kaikille kyseisen ketjukuppilan mollaajille, että aivan kelpoa kahvia sieltä sai, siis myös paikan päällä nautittuna.

Viime viikolla päädyin myös siihen että olen löytänyt tämän maan parhaan päivittäistavarakaupan. Stockmannin Herkku voi voittaa erikoisuuksissa, mutta Kampin K-market myy kohtuuhintaista papukahvia! Huutoihini on vastattu. Dallmayrin pavuilla oli hintaa alle 20 euroa kilo, ja se on takuulla Suomen ennätys. (Kotiin lähti kyllä tällä kertaa kokeiluun Arvid Nordqvistin Classic Rekoa, mutta ei ollut kallista sekään.)