Eilen oltiin kaveriporukalla Porvoossa. Kahvit juotiin Cabrioletssa, joka on ehkä yksi ihanimpia kahviloita tässä maassa ainakin kakkutarjonnan puolesta. Toinen toistaan kauniimpia kakkuja vitriinissä. Aah, puitteet kunnossa. Pianomusiikkiakin ja kaikkea.
Jykevä kakkupala tuntui sittenkin vähän liialta (ja perhana aikanaan muhun olis uopnnut ehkä puolikas kakku, onko tääkin joku ikäongelma?), tyydyin kääpiökokoiseen karpalobébéen joka näytti täysin säälittävältä killuessaan orpona lautasella. Ja café au lait:hen, jota taas oli niin reilu kulho, että tasoitti ihan kivasti sen leivoksen pienuuden. Bébé oli hyvää. Ja siinä kahvissa ei ollut mitään vikaa, siis teknisesti, ehkä se oli vähän haaleaa, mutta siis oikeasti. Ja lopputuloksena oli kuitenkin vain jotenkin äklö olo, sellanen että oikeasti kaipasikin jotain ihan muuta, purkillista oliiveja tai jotain. Siis äh.
Jotenkin koko päivän oli vähän sama fiilis, kaikki oli teoriassa ihan kohdallaan, ne kaikki edellytykset ihan loistavaan päivään oli siinä, ja silti oli vaan koko ajan jossain ihan muualla, päässä pyöri oudot fiilikset ja sellaiset asiat jotka eivät minulle kuulu. Syksyäköhän ilmassa liikaa vai mitä...
Viime yönä näinkin oudoimpia unia aikoihin, siellä pyöri palkkamurhaajia, naurupommi, 20 metrisiä tappaja-jääkiekonpelaajia ja vuohia. Mutta aamukahviin mennessä oli kuitenkin taas aika normaali olo.
Ostin paria uutta kahvia testiin sieltä Porvoosta, nyt tuntuu että pitäis äkkiä juoda toi edellinen pois että pääsis testailemaan...
Ai että sä kirjoitat kahvista ja siihen liittyneistä asioista kivasti. Alkaa aina tehdä kaffetta mieli kun täällä käyn. Mulla oliskin tunnustus sulle mun blogissa.
VastaaPoistaHyvää jatkoa sulle ja sun blogille :)
Ooh, kiitän ja kumarran. :)
VastaaPoista