tiistai 23. maaliskuuta 2010

Täyttäkää minut kofeiinilla

Periaatteessa eilinen kuvio toistui. Mutta löytyi tähän aamuun hauskaa variaatiotakin: suloinen pieni karvakasamme aloitti naukumiskonsertin vartin yli kuusi. Kevättä rinnassa ilmeisesti? Uhkasin tehdä elikosta jälleen kerran rukkaset, jos kehtaa vielä huomenna yrittää samaa. 

Kuunneltuani lähes taukoamatonta määkimistä noin 45 minuuttia ja nakattuani  tänä aikana katin pari kertaa ulos keittiöstä ja kerran jäähdyttelemään parvekkeelle, oli kahvinkeitonkin kanssa vähän niin ja näin. Tavoitetilana lähinnä antakaa sitä kofeiinia ja äkkiä. Kissan tavoitetila oli edelleen tässä vaiheessa antakaa sitä ruokaa ja äkkiä. (Kissaa omistamattomille tiedoksi: jos pikku maanvaivan opettaa siihen että se saa huutamalla saman tien sapuskaa niin sittenhän se meteli ei taukoa koskaan. Yritän siis sitkeästi opettaa naukumaijalle, että sängystä nouseminen ei automaattisesti tarkoita sitä että ruokasäkki ilmestyy kaapista sen sileän tien.) No, joka tapauksessa, edellämainitusta kepeästä aamutunnelmasta johtuen meni ensimmäinen satsi espressoa harakoille, kun en kiertänyt kahvaa kunnolla kiinni ja aamuinen elämäneliksiirini pyrki paineella ulos ihan väärästä paikasta. Kirosin kissan alimpaan helvettiin ja keitin uuden tupla-annoksen, mutta ei siitä kyllä tänä aamuna mitään jumalten nektaria tullut. Hailakaksi jäi. Ja huolimatta kauniista aikomuksista vilkuilin taaskin kelloa koko ajan ja join koko soikollisen liian kuumana, liian nopeasti. 

Töissä tunsin heti ovesta sisään päästyäni välitöntä tarvetta lisäkofeiinille, joten se siitä teevaihtoehdosta, automaatin maitokahvilla mentiin. Plussana tunnelmaan, että tämän kupillisen sain juoda kaikessa rauhassa! Hoppu käynnistyi vasta myöhemmin, kun piti rientää kokoukseen, testata vasta saatujen oikeuksien toimivuutta ja bonuksena huomattiin puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen olevan osoitteistossa päin mäntyä...

Yhteenvetona tämä oli päivä, jona käytin kahvia puhtaasti pitääkseni itseni jotakuinkin valppaana, toivoen että kaikesta päähäni ammenetusta tiedosta sinne jäisi pysyvämminkin edes murto-osa. Päivän toisessa kokouksessa istuin juoden samaan aikaan cokista ja, kyllä vain, lisää automaatin maitokahvia. Tuloksena tietysti törkeä vessahätä, joka toki pitää hereillä erinomaisen tehokkaasti. 

Huomenna olen vakaasti päättänyt juoda aamukahvini nautiskellen..menee niitä busseja myöhemminkin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti