Aamukahvi oli, kuten yleensä arkiaamuisin, ihan liian kiireessä juotu. Pakko se jättimukillinen tuplaespressolla ja kuumalla maidolla on saada, mutta varsinaiseen nautiskeluun ei jää aikaa. Niinpä sitten kelloa vilkuillen kumosin tänäkin aamuna kahvini liian nopeasti, liian kuumana, ilman sen kummempaa nautintoa. Mielessä liikkui lähinnä ajatus siitä, että kissan hiekkalaatikko pitää ehtiä vielä siivota ennen kuin se bussi menee. Pitäisiköhän herätä viisi minuuttia aiemmin, jotta ehtisi ottaa edes vähän rauhallisemmin?
Töissä kumosin ensimmäisen kupin heti paikan päälle päästyäni. Automaattikahvia, jep. Kyseinen juoma kulkee automaatissa nimellä "maitokahvi", mutta no, on olemassa maitokahvia ja on olemassa maitokahvia. Eipä silti, olen juonut huomattavasti pahempaakin tavaraa, tästä sentään puuttuu se perinteikäs kitkeryys, jonka niin moni suomalainen tuntuu mieltävän elimelliseksi osaksi sukkameh ...sumppiaan. Saattaa silti olla, että ellei kofeiinivaje vilkuta punaisella, päivitän pääasiallisesti teehen, sillä erityisen ekstaattisia kokemuksia ei tällä tavaralla ole luvassa. Sitä nyt vain juo. Teetä näkyisi saavan kiitettävän montaa laatua, ja sekä vihreä sitrusmaustettu että rooibos on jo todettu kelvollisiksi viime viikon aikana.
Kolmaskin kuppi tuli tänään juotua, ja se tuli todelliseen tarpeeseen. Uusi työ, uudet haasteet. Alussa keskittyminen jatkuvalla syötöllä täysin uusiin asioihin turvottaa nuppia, ja kutsu kahvitauolle ei tullut minuuttiakaan liian aikaisin: olin nuokahtamassa koneen ääreen huolimatta siitä, että perehdyttäjä istui vieressä selittämässä ja klikkailin korkeimman omakätisesti ikkunoita auki näytöltä ohjeistuksen mukaan. Itse kahvi oli samaa mitäänsanomatonta etäisesti maitokahvilta maistuvaa tavaraa. Tunnelmaa voisin kuvata ehkä helpottuneeksi ja jopa kepeäksi, vaikka keskittyä täytyi tauonkin ajan, sillä puheenaiheet pysyivät vakaasti työasioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti