Tein minkä lupasin ja otin aamun rauhallisesti. Karvakasa aloitti naukumisen tällä kertaa "vasta" 6.30 ja odotti eilistä kiltimmin ruokaansa, ja laitoin kahvin itselleni ilman kiirettä. Ja kyllä kannatti, tulos oli lähes täydellinen aamukahvi! Molempien espressojen pinnalla kellui tasaisen paksu crema, kun kumosin ne kuumennettuun maitoon. Tiesin, että tämä ei voinut mennä vikaan. Join koko kupillisen vilkuilematta kelloa, lueskellen rauhassa lehteä. Aah. Hyvä aamu!
Sama kiireettömyyden tunne jatkui miellyttävästi töissäkin, kun työkaveri pyysi ennen koulutusrupeaman aloittamista aamukahville. Ja tällä kertaa käytiinkin alakerrassa juomassa ns. oikeaa kahvia eli suodatinkahvia, ei automaattitavaraa. Ei tämäkään kahvi nyt mitenkään häkellyttävän hyvää tietenkään ollut, tavallista perus suodatinkahvia. Ei toisaalta mitään seissyttä juhlamoskaakaan. Miellyttävä istuskeluhetki ja auringonpaiste nostivat kuitenkin tämän kahvihetken arvoa.
Iltapäivällä ei tänään ilmennyt tarvetta lisäkofeiinille. Sen sijaan livahdin ajoissa kaupunkiin, ja kumosin lasin rose-viiniä ystävän seurassa...Ei huono päivä ollenkaan.
Kylläpäs kuulosti mukavalle! :) Oma espressokeitin olis enemmä ku jees!
VastaaPoista