Piti muuttaa kaikessa rauhassa kahtena päivänä, mutta niinhän siinä sitten kävi, että käytännössä kaikki huonekalut raijattiin ahneesti yhden päivän aikana. Viimeinen kuorma perillä puoli kymmenen aikaan illalla. No, tärkeimmät asiat ensin, eli kaikkien pinojen keskeltä kaivetaan viimeisten laatikoiden sisällöstä espressokone ja kahvipurkki. (Mies sanoo, ettei tullut mieleenkään unohtaa niitä. On se siis jotain oppinut.)
Ensimmäinen aamukahvi omassa kodissa seuraavana aamuna, yhtä juhlaa. Kroppaa särkee, jalat ovat mustelmilla. Kunnolla toimivaa keittiötä odotellaan vielä parisen viikkoa, joten kahvivedet haetaan kylppäristä. Astiat - tietysti laatikoissa. Tuolit - jossakin tavoittamattomissa, pinoissa. Mutta espressokeitin, se on paikallaan, ja löytyy se mukikin. Työtuoli alle, maito mikroon. Siinä se on. Täydellinen aamuhetki.
Olen kokenut tuon monesti. Se on taivaallinen tunne. Silloin uskoo täydellisen varmasti sen opetuksen, jonka mukaan vain työllä ja vaivalla hankittu on arvokasta ja tuottaa aidon tyydytyksen.
VastaaPoista