Plaah, pari viime viikkoa ovat olleet kahvin kannalta katsoen vähän ankeita. Flunssa iski nimittäin kuitenkin, ja pari päivää meni mm. kokonaan ilman ääntä. Joten ei tullut käytyä kahviloissa, ei. Helsinki Livessa join kupillisen VIP-alueella ilmaistarjoiltua sumppia, mutta siitä nyt ei ehkä kannata juuri kirjoittaa...Pääasiallinen tarve oli saada jotain lämmintä juotavaa, ja siinä tarkoituksessa tavara toimi kohtuullisesti. Viimeisin viikko taas on ollut melkoista ravaamista. Perjantaina olisi voinut istahtaa kahvillekin, mutta surkea sää yllätti. Pikavauhtia kotiin ja ovi kiinni.
Mutta mistä se kahvinjuonti aikanaan alkoi? Lapsen suussahan ei kahvi yleensä kovin herkulta maistu. Omalla kohdallani syytän serkkujani. Olin makealle perso lapsi, ja serkut osasivat siis vetää oikeasta narusta: he keittelivät minulle "brasilialaista kahvia", jossa itse kahvi oli lievästi sanottuna sivuosassa. Noin kolme neljännestä kupista täytettiin nimittäin kaakaojauheella, kermalla ja sokerilla...Tymäkkää tavaraa kyllä, sano. Vei makeanhimon mennessään. (No, ainakin tunniksi.) Kun sitten karkkirahat oli käytetty ja sokerihammasta taas kolotti, opettelin keittämään kotona mutteripannulla espressoa, jonka sitten huolellisesti siis pilasin sotkemalla siihen edellämainitun kasan kermaa ja makeutusaineita. Nam, nam. Jossakin vaiheessa äklömakeus alkoi hellittää, mutta muistan kyllä vielä yläasteen lopulla Mäkkärin myyjän kysyneen, ottavatko neidit kermaansa ja sokeriinsa kahviakin...(Oi niitä surkeita aikoja, kun alaikäisellä ei ollut kuuden jälkeen asiaa edes useimpiin kahviloihin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti