Perjantaina ei ehtinyt aamulla juoda töissä kakkosaamukahvia. No, ehkä jopa parempi niin, kuten aiemminkin on todettu, ei se juuri makuhermoja kutkuttele. Korvasin sen sitten illalla Kipinässä tapaksien ja sangrian jälkeen otetulla lattella. En odottanut ihmeitä, lähinnä nyt teki mieli vielä jotakin pientä, mutten kuitenkaan jaksanut panostaa jälkiruokaan. Positiivinen yllätys! Pehmeää, mietoa, kuumaa. Parempaa kuin monessa ns. oikeassa kahvilassa. Hassua, että meni näin päin, sillä hyvältä kuulostanut tapas-lajitelma oli pettymys,. Liikaa öljyä yhteen annokseen ja kuppiin sullottu piskuinen mustekala poloinen olisi koostumuksensa puolesta voinut toimia vaikka superpallona.
Lauantai menikin sitten vähän toisin päin. Ensin ilahduin siitä, että Design Forumin Kakkugalleriassa oli tarjolla café au lait:a. Aamukahvien aatelia, parhaimmillaan lauantain kohokohta. Erityisesti sitä hyvää kahvia kaipasi, koska herätessä ikävä kaktuksenpoikanen kurkussa uhkaili lähestyvällä flunssalla, jonka sairastamiseen ei nyt vaan ole aikaa. Mutta kun kuppi höyrysi edessä, niin reaktio vaihtui kevyeen pettymykseen. Blaah, palanut maku paistoi läpi, ja vatsa ilmoitti jo ennen kupin pohjaa ,että enempää ei kannata juoda, jos ei halua ongelmia. Miksi paikassa, jossa saa niin hyviä leivoksia, ei voi saada niiden seuraksi yhtä hyvää kahvia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti