Sattuipa silmiin tällainen uutinen. Eli näin se vaan menee, suomalaiset juovat vaaleaa paahtoa. Eivätkö ne Pihtiputaalla ole koskaan saaneet maistaa kunnollista kahvia, vai liittyykö tähän joku kärsimys kaunistaa -juttu, jota en vaan tajua? Siis toisessa mukissa on kitkerää ja hailakkaa vaaleapaahtoista suodatinkahvia, toisessa aromikasta, tummapaahtoista espressoa ja suomalainen aina vain valitsee sen tutun ja turvallisen? No, makunsa tietysti kullakin...Sulatan tilanteen, koska vaihtoehtoja onneksi on jo tarjolla kaltaisilleni kahvisnobeillekin, mutta uskon että kahvimaun kehittyminen nostaisi kyllä tasoa kautta linjan.
On muuten ollut huono kahviviikko. Oikeaan kahvilaan en ole ehtinyt kertaakaan, sen sijaan ylläkuvattua suodatinmoskaa olen juonut yli äyräiden. Puolustaudun taas sanomalla, että sitä se koulutus teettää; aina sitä ottaa sen mukillisen siitä termoksesta, vaikka jo valmiiksi tietää, että se on pahaa. Kampaajallakin otan aina tarjottaessa kupillisen, vaikka tiedän, että se maistuu hädin tuskin juomakelpoiselta ja ihan yhtä hyvin voisi ottaa teetä. On se jännä. (Lisäksi on tullut katsottua dvd:ltä vähän liikaa Pasilaa...)
Lasketaan plussapuolelle kotona korkattu Pariisista tuotu kahvisäkki, joka sisältää tummapaahtoista kolumbialaista papuina. Omnomnom, kiitos Galeries Lafayetten ruokaosasto. Niin hyvää, että oikeastaan taidan mennä keittämään itselleni vielä toisenkin saavillisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti