Ruotsalaisrouvien kantapaikka

Eilen suunnattiin lauantaikaffelle bättre folkin pariin, toisin sanoen perinteikkääseen Ekbergin kahvilaan. Muistelin, että sieltä ainakin sai suosimaani café au lait:a lähes kaikkialla muualla susositun latten sijaan. Sinänsähän kahvien ero on melko marginaalinen, ja teoriassa saattaisin jopa suosia lattea, espresson ystävä kun olen. Jäin miettimään, että miksihän sitten mielikuvissani café au lait on hitusen parempaa? Tulin siihen tulokseen, että huonoa café au lait:a olen saanut äärimmäisen harvoin (varmaan jo siitä syystä että sitä tosiaankin on niukemmin tarjolla), lattessa on paljon useammin ollut kitkerä sivumaku. Italiassa en toisaalta huonoa lattea ole kyllä vierailuillani saanut koskaan, ja sehän varmasti oliskin saapasmaassa lähes pyhäinhäväistys. Johtopäätös numero kaksi: Suomen ketjukahviloilla on todellakin vielä työmaata edessään, vaikka kahvinkulutus onkin meillä maailman huippua...

Eipä silti, en usko että suomalaiset luopuvat kammottavasta vaaleapaahtoisesta perinnesumpistaan koskaan. Mies juuri kertoi huvittuneena paluumatkastaan lentokoneessa: vieressä istui pari italialaista, jotka ensin saivat tutustua Finnairin versioon risotosta, ja päälle kannettiin sitten vielä ne kahvit. Ilmeet eivät olleet kovin onnellisia, risotto jäi pääosin syömättä ja kahvin kohdalla ensireaktio oli  pettynyt huudahdus "Aqua!". Mitenköhän olisi Alitalialla?

Muistikuvani Ekberin suhteen eivät kuitenkaan olleet väärässä, eteen kiikutetaan edelleen kunnon kuppi tummapaahtoista kahvia ja lämmitetty maito erikseen. Croissantin kera olisi voinut melkein kuvitella istuskelevansa taas aamiaisella Pariisissa...Ihana auringonpaistekin. Nam, nam. Täydellistä. Kahvissa ei siis mitään vikaa, tällä kertaa oli muuten juuri sopiva vahvuuskin omaan makuun, ei mitään lirua. Ainoa asia, joka Ekberissä satunnaisesti häiritsee (sen lisäksi että se tietysti on etenkin viikonloppuisin koko ajan täynnä...) on laskutuspolitiikka. Siis pöytiintarjoilu, mutta maksaminen kassalle. Voisi luulla, että toimisi itseasiassa paremmin näin päin, koska laskun metsästys on usein aikaavievää puuhaa. Mutta kun usein on siellä tiskilläkin sitten saanut odotella turhautuneena loputtomiin, että joku vaivautuisi ottamaan rahaa vastaan. Ei näin. Isäni, joka ei ole minua kärsivällisempi luonne, olisi ainakin kerran marssinut lopulta maksamatta ulos, mutta äidilläni ei kunniallisuus antanut periksi...