Ei ole tämän viikon kahveissa ollut paljon raportoitavaa, niin perussumpeilla on menty. Toisin sanoen kotona kunnollista kahvia ja töissä sitä tavallista, suodatinta ja välillä jopa automaattitavaraa. Töistäkin on tullut riennettyä suoraan joogaan, ei kahvilaan...
Niinpä ajattelin tässä välissä tehdä tunnustuksen ja paljastaa salaisen perversioni. Jos ranska ei ole vahvoilla, niin kyseessä on pikakahvia muistuttava jauhe, josta kuitenkin 60% on sikuria. Mainoksen uhrina sorruin kokeilemaan vaihto-oppilasaikanani Ranskassa, kun aina ei jaksanut keittää kahvia yhdelle hengelle. Useimmat pikakahvit ovat, suoraan sanottuna, ällöttävää kamaa. Leivoksia niillä voi ehkä maustaa, mutta ei korvata oikeaa kahvia kuin äärimmäisessä hädässä. (= jossakin jumalan selän takana hevonkuusessa ilman kahvinkeitintä) Ja ne capuccinot sun muut maustetut pussikahvit! Yleensä ne eivät tahdo sekoittua kunnolla, ja tuloksena on omituista klimppisoppaa, joka nyt ei ole aitoa capuccinoa haistanutkaan. Mutta tämä salapaheeni oli muistini mukaan kuumaan maitoon sekoitettuna melkolailla maitokahvia vastaavaa tavaraa! Helppoa ja nopeaa, eikä tarvitse tuolla 40% kahvimäärällä kofeiiniövereitäkään pahemmin pelätä. (Itseasiassa ainakin yhden lukaisemani artikkelin mukaan jopa estäisi kofeiinin vaikutusta?) Ja niin, terveellistäkin sikurin pitäisi olla, ajatella.
Olin jo tämän vanhan tuttavuuteni lähes unohtanut, kun sitä ei Suomesta kerran saa. Nimi ainakin oli painunut jo unholaan, mutta muutaman viikon takaisella pikavisiitillä Pariisissa kävin kaivamassa tutun purkin Monoprix'n hyllystä. Ehkä kieltämättä lähes oudointa tavaraa, jota olen matkamuistoksi shoppaillut...etenkin Pariisista. Mutta kyllä se edelleen aivan juomakelpoiselta suussani maistui. Ehkä kyseessä on osittain vaihtariaikanostalgia, mene ja tiedä, mutta eiköhän tuo purnukka tule tuolta kulumaan, kun aina ei huvita teetäkään iltaisin lipitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti