Tämä aamu ei todellakaan mennyt niin sanotusti putkeen. Ja jatketaan imuriaiheilla kun alkuun päästiin. Mies nimittäin alkoi imuroida (imuroida! WTF!) kello 7.00 aamulla. Siis lähinnä rikkaimurilla kissan jäljiltä pellettejä, mutta harhautui sitten sohimaan ympäriinsä. En voi sietää meteliä aamulla. En etenkään ennen sitä kahvia. Kirstelin hampaitani ja pidin turpani tukossa kun kerrankin sentään eksyi siivoamaan, mutta kun rakkaasta Dysonistamme pääsi omituinen ääni joka ennakoi sitä, että nyt on siinäkin sitten vikaa, ei hermo pitänyt. Saatana, eivätkö nämä nykyajan kalliitkaan laitteet kestä?
Aamukahvi meni sitten nahistellessa siitä mitä pirua sille imurille oikein tapahtui ja kuka soittaa huoltoon. Hörpin kahviani ja yritin keskittyä Hesariin. Ei toiminut tarpeeksi. Ei nautintoa, silkkaa vtutusta. Töissäkin tyydyin juomaan kupin koneen ääressä. Tein tosin uskaliaan testin ja kokeilin "maitokahvin" sijasta automaatin suodatinkahvia maidolla. Ero maitokahviin: olematon. Ulkonäkö oli valjumpi, maku mitäänsanomaton. Iltapäivällä vaihdoin teehen.
Töistä lähtiessä erehdyin kysäisemään, olisiko mies jo pirauttanut huoltoon. Hyökkäävä ja kiukkuinen vastaus sai taas omankin verenpaineen nousemaan, eikä kaupoissa kiertely tuntunut parantavan tunnelmaa toivotulla tavalla. Niinpä pakenin tihkusadetta kahvila Briossiin ja tilasin kunnon café au lait:n. Välitön parannus olotilaan! Rauhallinen tunnelma, ei liikaa asiakkaita tähän aikaan, iso kulhollinen höyryävää, tuoretta kahvia ja joku sopiva höpölehti. Ja maailmasta tuli taas vähän parempi paikka. Kahvin sopivasti aavistuksen makea maku huulillani naputtelin sovitteluviestin miehelle, joka itseasiassa naputteli samaisella hetkellä oman sovintoesityksensä minulle. Tuloksena yhteinen illallinen ja unohdettu kinastelu. Hah, pitäisi tajuta useamminkin mennä rauhoittelemaan hermojaan tällä tavalla! Kahvi, mikä ihana tekosyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti