Koska olen tottelev, no äh, ainakin innokas toteuttamaan ehkä ainoan lukijan toiveen, kävin kiltisti lauantaina testaamassa Caffin latten. Ei ollut Lasipalatsissa erityisen pahaa karmaa.
Työntekijät olivat nuoria ja innokkaita, ja kahvia keittänyt tyttönen taiteili maitovaahtoon kauniin kuvionkin kuin aito barista konsanaan. Kahvipaketteja tutkiessani olisin saanut halutessani heti opastusta. Kahvien hinnat olivat kyllä osittain sitä mitä pelkäsinkin, monet paikan omat paahdot näkyivät kustantavan 9.90 per 250 g, eli kertyyhän tuosta aika mukava kilohinta...Mutta oli siellä onneksi joitakin edullisempiakin tarjolla. En vielä ostanut mitään kotiin asti, mutta kunhan varastot taas hupenevat, niin täytyy ehkä kipaista säkillinen.
Varsinainen kahvilahan paikka ei ole, mutta ikkunalaudalla on muutama tyyny, eli istumaankin pääsi, jos ei halunnut tískillä notkua tai ottaa kahvia mukaan. Olisi voinut ottaa kupillisen seuraksi halutessaan muutaman belgialaisen suklaankin, nomnomnom. Asiakkaat olivat pääosin sellaisia trendikkään oloisia hipstereitä. (Siis itseäni lukuunottamatta...)
Ja niin, se pääasia eli kahvi. En nyt sanoisi että olipas elämäni paras latte, mutta hei, aivan juomakelpoinen! Plussaa siitä, että kahveja on tarjolla kolmea eri kokoa ja siitä, että kahvimyllyssä törötti lappu, josta voi saman tien tsekata, mitä papuja on käytössä. Ei tartte siis kotiin raahata papusäkillistä, jos on pahaa, ja jos taas on tosi hyvää, niin tietää kyselemättäkin, mitä ostaa. Ainakin tällä kertaa oli tarjolla Isolaa. Ehkä mulla vaan on joku fiksaatio siihen 100% arabicaan ja joku angsti robustaa ja sekoituksia kohtaan, mutta mun suuhuni tää sekoitus oli kyllä kuitenkin taas vähän liian hapokas. Joku varmaan haluaa latteenkin semmosta pientä potkua, kun maito tuo kuitenkin sitä makeutta, mutta itse nyt vaan tykkään semmoisesta superpehmeästä versiosta.
Yhteenvetona: käyn varmaan toistekin kokeilemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti