No niin, pitkästä aikaa join kahvia, jääkahvia. (Ahhah, näin se Bondin James varmaan tilaisi! ...jahas, onpas kello jo paljon, taitaa olla aivosolun lepovuoro...) Ajattelin, että siinäpä vasta oiva juoma siksi ajaksi kun odottelen kavereita saapuvaksi Ravintola Kaisaniemen terassille. Löytyi kerrassaan listaltakin, se jäälatte nimittäin.
Vaan ei se ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Joku ei ollut tainnut kertoa baarimikolle, että tällainenkin juoma listalta löytyy, tai sitten kielitaito ei ollut päivittynyt ihan helteiden tasalle. Toistelin nimittäin jäälattea sedälle kuin heikkopäinen papukaija, ja setä toisteli takaisin jotakin ihan muuta, josta en ihan ottanut tolkkua. Lopulta syttyi kuitenkin ymmärryksen valo tiskin toisellakin puolella: "siis kahvia, siis tavallinen latte, mutta jäillä?" Samalla setä katsoi minua sen näköisenä, että olin a) vähän outo b) en ollut osannut sanoa selkokielellä, mitä oikein haluan. Tässä vaiheessa toki kävi mielessä, että tulossa ei varmaankaan sitten ole se elämäni kahvinautinto...
Ja eihän se ollut. Melko vetistä, kahvi aavistuksen palanutta. Onni onnettomuudessa, kahvia oli maidon ja jäiden seassa sen verran vähän, että juoma oli kylmänä lopulta kuitenkin aivan juotavaa tavaraa jos ja kun nimenomaan jotakin kylmää kaipasi. (Sitäpaitsi myöhemmin tilatussa jokirapucaesarissa oli varsin hyvä määrä rapuja, mainittakoon tämä noin niin kuin korvaavana elementtinä.) Ehkäpä kuitenkin tilaan ensi kerralla jotakin muuta kuin jäälatten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti